Ihan lehmänä

En ole meikannut perjantai aamun jälkeen.Enkä muuten kammannut tukkaakaan sitten perjatai illan.Minulla on siis ollut koti viikonloppu sen perjatai- iltaisen lehmänä esiintymisen jälkeen.Esiintyminen tapahtui eläkeläisten Suomi sata juhlassa ja kyllä me ihan hienosti maatalouslomittajani kanssa se vedettiin.Kotiviikonlopun aikana on tehty kohtuudella hyödyllisiä asioita.Mieheni on saanut pihaamme haravoitua ja minäkin eilen ajattelin olla apuna.Se meni aika pitkälti siten että leikin Väinön kanssa namin piilottamis leikkiä.Tärkeää sekin.Minä puolestani raivasin kaappeja ja ajattelin Konmarittaa hetken siitäkin huolimatta,että tällä viikolla on lanseerattu uusi sisustustrendi  joka osuu minulle kuin naula päähän .Wabi-Sabi sisustustrendi tuulettaa sille,että kodissa saa olla epätäydellistä,eikä kaiken tarvitse olla tiptop sillä kotien on tarkoitus olla  elämiseen tarkoitettuja.Minä olen ollut tämän sisustustrendin aallonharjalla jo pitkään.Ja se,että välilllä yritän Konmarittaa ei saa  perheestämme Wabi-Sabia häivytettyä.Konmarittaminen kun saisi nimittäin jatkua vuosia jotta sillä saisi tässä keräilijä taloudessa edes jonkinlaisia tuloksia aikaan  ja siihen ei kenelläkään meistä riitä pitkäjänteisyys.Eikä halu.Tänään jatkoimme puuhastelua kotona, nuorimmaisemme sisusti huoneessaan ja minä päätin hyvin pitkän harkinnan jälkeen vihdoinkin laitaa pesussa olleet sijauspatjan päälliset takaisin niiden sijauspatjojen päälle.En juuri tänään muistanut,miksi olin projektia siirtänyt mutta nyt siis tiedän.Kaikki kynteni ovat katkeneet ja pikkuisen hermotkin.Projekti loppui siihen,että leikkasin saksilla  aika hyvät pätkät niistä sijauspatjoista jotta sain ne mahtumaan niihin ilmeisesti pesussa kutistuneisiin suojiin.Mieheni on pitkänä ihmisenä hieman huolissaan,että joutuuko hän nyt päättämään ,että haluaako  hän sijauspatjan ala-vai ylä kroppaansa.Minulle pätkät ovat vielä tarpeeksi pitkiä.Ain niin,joulukortti-ja lahjasessiotkin olen ehtinyt  aloittaa .Nehän eivät mene ihan kepoisesti juuri sen Wabi-Sabi jutun takia.Projekteihin kun saatetaan usein tarvita kuvia vuosien takaa ja minun kuvani vuosien takaa ovat Wabi-sabisti niille osoitetussa kaapissa.Siis sillä lailla,että kun kaapin oven aukaisee saa syliinsä hyvällä tuurilla läjän kuvia.Mutta ei kuitenkaan koskaan niin hyvällä tuurilla,että ne olisivat ne kuvat joita tarvitaan.Ne on aina tuntien etsimisen jälkeen viimeisissä  pussukoissa tai kenkälaatikoissa