Kauheat treenit

Tänä iltana voisin taas läpsytellä käsiäni yhteen oman erinomaisuuteni vuoksi.Katselin miesteni kanssa jääkiekkoa.Suomi-Tanska matsia tietenkin ja minua ärsytti suunnattomasti kun mieheni aina tasaisin väliajoin vaihtoi kanavaa katsoakseen tasan samaa matsia toiselta kanavalta.Kun olin tarpeeksi kauan kerännyt ärsyyntymistäni huomautin hänelle,mielestäni nokkelasti kutakuinkin seuraavalla tavalla ”onko sulla oikeasti jotakin pakkotoimntoja tai muita spasmeja jotka pakottavat  vaihtamaan kanavaa vaikka sieltä tulee tasan sama matsi ”.Mieheni tujottivat minua hetken kuin olisin ollut pöljä,sitten he yhdestä suusta valaisivat minua,että siellä toisella kanavalla tuleva matsi oli Tsekki – Usa ottelu.Että näin.Matsin jälkeen erehdyin kritisoimaan Fannyä siitä,että hän ei ole oikein kunnolla hoitanut pt:n hommiaan koska ei saanut minua eilen liikkeelle.Se oli virhe,sillä tänään hän liikutti minua sitten senkin edestä.Kaikki Jutta Gustafsbergit ja muut trimmitmimmit jotka vetävät rääkkiohjelmia tv:ssä ovat tosi lempeitä verrattuna siihen pt:hen joka minulla tänään oli.Kanssa treenaaja salilla sanoikin ,että ehkä minulla ei olekaan pt mukana vaan pp elikä personal pain.Hän oli oikeassa.Kotiin lähtiessämme olimme menossa punttisalin rappusia alas.Pikkuisen huumorilla sanoin Fannylle,että ottaisinko hissin.Hetkeä myöhemmin huomasin,että olisi pitänyt ottaa.Jalkani vetivät rappusissa linkkua ja spaghettia ja olin menossa sellaisella vauhdilla puolenvälin tasanteen seinää päin,että oli senteistä kiinni,etten siihen jysähtänyt.Pelästyin siitä sen verran,että loput rappusista laskeuduin istuallani alas.Huomien aamu minua hirvittää.Jos minua ei näy töissä se johtuu vain siitä,ettei ole löytynyt sellaista ihmistä tai kankea tai vinssiä joka minut sieltä olisi ylös saanut.