Kesäkukkia lellipennulle

Hortonomin vikaa minussa ei ole pätkääkään mutta kesäkukkia on  silti mukava pihalle laittaa.Tänä vuonna otan tavoitteekseni,että kesäkukkani eläisivät vielä heinäkuussakin.Tavoite on kova,mutta ei kuitenkaan mahdoton.Jos haluatte niin voitte muistutella minua kukkien kastelusta.Tämän vuoden kukkien hakureissu avarsi jälleen maailmaani.Ystäväni vinkistä löysin paikkakunnaltamme puutarhan jossa en ollut aiemmin käynyt.Charlottas trädgård oli ehdottomasti käynnin arvoinen.Kukat olivat kauniisti esillä ja hyvin hoidettuja.Ja kasvihuoneessa oli pieni söpö kahvilakin.Nautin siellä kahvit  ja mietin hetken kuinka onnelisten tähtien alla olenkaan syntynyt.Saan istua siinä  rauhassa kauniiden kukkien keskellä,nauttia kahviani ja muistella aiemmin päivällä kotonani käytyä keskustelua.Olin saanut paljon postia viisikymppisteni johdosta.Minua ovat siis hirveän monet ihmiset muistaneet vaikka olen selkeästi ilmoittanut,etten aio juhlia.Ja kaikki  muistamiset lämmittävät mieltäni ihan hurjasti.Kun availin postiani lounaspöydässä olivat ruokakumppanini sitä mieltä,että kyllä minä vähän lellipentu olen.Voi olla,mutta minkäs minä sille teen.Ihan hirveästi kiitän jo nyt kaikkia jotka  minua ovat ilostuttaneet olette aivan hurjan ihania!Virallisten syndejen jälkeen aion kirjoittaa postauksen joka valoittaa enemmän myös  sitä,miksi minua lellipentuna pidetään.