kilometrejä ja kohtaamisia

Aamulla  mietin hetken,että kuinkahan saisin tämän syysloman jälkeisen elämän aloitettua edes joillakin tehoilla.Kauaa ei tarvinnut miettiä kun realiteetit veivät mennessään.Tämän päivän aikana olen tavannut seitsemän oppilasta nokatusten ,ollut yhdessä verkostopalaverissa ja soittanut muutaman puhelun sekä suunnitellut huomista tuntia 3-4 luokkalaisille.Työpäivän jälkeen lenkkeilytin koirat jotka olivat juuri niin mahdottomia ,että niistä olisi voinut tehdä vaikka kinttaat.Lenkin jälkeen olin lastenteatteriharjoituksissa ja niiden jälkeen tein kodissamme pikaraivauksen.Sen pikaraivauksen tein siksi,että Fanny tuo huomenna Helsingistä tullessaan mukanaan Australialais vieraan ja ajattelin että on kiva jos kämppä on kohtalaisessa kuosissa vieraan tullessa .Kun istuin kello 21.30 Katselemaan telkkarista ex-onnellisia mietin,että onkohan minulla päivän vauhdista enemmän maitohapoilla pää vai jalat.

p.s. Eilen hoksasin,että autollamme on ajettu vuoden aikana 58000 kilometriä.Minusta se tuntuu paljolta,mutta mielelläni kuulisin teiltäkin kannanottoa siihen.Juuri kun oli tuon havaintoni tehnyt ja ajattelin,että montakohan tuntia vuodesta minä auton ratissa istun sain todeta,että auton ratissa näkee ja kokee aika paljon mukaviakin asioita. Esimerkiksi eilen ajellessani Turussa rekisteröin ensin kaksi iloisesti pomppivaa noin 10-vuotiasta pikkuyttöä.He pitivät pomppiessaan toisiaan kädestä kiinni ja näytti siltä kuin he olisivat laulaneet.Seuraavassa hetkessä huomasin kadun toisella puolella sunnuntai vermeissään ja kävelykeppinsä kanssa liikeellä olevan vanhan miehen.Arvioin iäksi reilusti yli 80 vuotta .Hän pysähtyi ja jäi katsomaan  iloisia tyttöjä, hänen suupielensä nousivat hymyyn kun hän keppiinsä nojaten seurasi tyttöjen höpötystä.Minusta hetki oli niin kaunis,että pyyhin hieman silmäkulmiani.

p.s.s. Autoilu toi tänään ( taas ) meille vähemmän mukavan yllätyksen.Automaattiset kamerat olivat valokuvanneet menopelimme ja tulkinneet vauhdin liian kovaksi.Perheemme whatsupp ryhmässä alkoi kuhina kun mieheni lähetti viestin,että rouva on jälleen saanut postia poliisilta.Kenelläkään perheenjäsenistäni  ei käynyt mielessä,että autolla ajaa kolme muutakin ihmistä.Tällä kertaa se en nimittäin ole minä joka kuvassa pöllistelee.