Laukussa leipää ja piimää…

Matkustan ympäri maailmaa,laukussa leipää ja piimää vaan.Jos mua hiukkasen onnistaa niin uuden ystävän saan ”.Vanha lastenlaulu joka alkaa takoa takaraivossani kun istun poikani tavaravuoren keskellä Helsinki-Vantaan lentokentällä.Ympärillemme ei ole levitettyinä leipää eikä piimää mutta  niiden sijaan kyllä hyvin paljon muuta.Tilanne on nimittäin se,että sekä poikani,että minä olemme saaneet yhtenevät tiedot Qatar Airways lentoyhtiöltä,että hän saa otta mukaansa kaksi kassia joihin kumpaankin mahtuu kolmekymmentä kiloa tavaraa.Tämän lisäksi hän on riskillä minun kannustamana ottanut mukaan kitaransa.Saamamme tiedot osoittautuvat lähtöselvityksessä vääriksi sillä mukaansa hän saisi ottaa yhteensä ainoastaan  sen 30 kilon edestä tavaraa.Tästä alkoi se hetken kestävä hässäkkä jonka johdosta laukuissa suoritettiin pikainventaario.Kemiöläisen urheiluseuran KSF:n Kenialaisille lapsille lahjoittamat jalkapallot olivat tärkeitä ja jatkoivat matkaa.Samoin tuliaisiksi vietävät urheilujuomajauheet ja lastenvaatteet.Kotiiin Taalintehtaalle  lähti pukupussissa mukaan pakattu puku ja juhlakengät sekä leviksen farkut , niin ja se kitara ja nuottikirjat.Ehkä alitajuntaisesti oli poikani lentokentälle matkatessamme ostanut musiikkiliikkeestä ukulelen joten ihan ilman rämpyttelyä ei tarvitse selvitä.Uudelleen pakkaamisemme onnistui ,poika pääsi matkaan ja minä meinasin itkeä itseni hengiltä.Nyt täytyy vain jännittää huomiseen,että huolitaanko häntä maahan Keniassa ollenkaan.Senkin saimme nimittäin lähtöelvityksessä tietää,että ilman paluulippua lähtömaahan ei Keniaan välttämättä tulijoita oteta vastaan.Ihan kiva.Otolla sitä paluulippua ei nimittäin ole.Mutta ihan niinkuin hän itse lähtöselvityksessä tuumasi ” se on sitten huomisen ongelma”.Että näin.