Leivoin.Ihme.

Leivoin pullaa.Meillä on nimittäin Ellun synttärikahvittelut huomenna hieman etuajassa.Minun pullanleipomiseni on niin harvinaista hommaa,että sitä kannattaa vähän tuulettaakin.Yleensä kaadan ne kaupan pakastepullat pellille ,paistan ja jos hyvin käy onnistun saamaan niistä syötäviä.Jos huonosti niin poltan jopa nekin korpuiksi.Kerroin anopilleni aikovani leipoa pullaa,hän oli hyvin hämmästynyt ja erittäin epäileväinen.Lupasin viedä hänelle maistiaiset jos onnistuisin projektissani.Nyt aloitin session järkevämmillä mahdollisimmalla tavalla eli soittamalla äitille ja pyytämällä apua.Äiti oli siskonsa luona Kotkassa kylässä mutta kykeni kuitenkin antamaan 50-vuotiaalle tyttärelleen ohjeet pullantekoon.Kiitos siitä. Tein kolmenlaisia pullia: voinsilmäpullia, niistä tuli hyviä ja ulkonäöllisestikkin ne kelpaavat huomiseen tarjoiluun.Korvapuustit taas eivät kyllä ihan korvapuusteilta näytä,eivätkä maistu,sillä en löytänyt meiltä kanelia.Olin niin luova että tein vielä jotakin kierrejutskia joihin laitoin mantelia päälle.Niistä tui pieniä,kovia ja kuivia.Perhe saa syödä ne tänään.Mieheni lähetti reissussa olevalle pojallemme kuvan yhdestä jossa kokoa verrataan tulitikkuaskiin.Pojan vastaus oli ” vittu!mutta yritti se kuitenkin”.Se ehkä kertoo aika paljon.Mieheni oli aidosti ihmeissään siitä,kuinka voin saada keittiön ja itseni niin hurjaan kuntoon yhden pullanleipomissession aikana.Keittiöstä piti leipomisen jälkeen putsata liki kaikki lattiasta kattoon ja minun päälläni olevat vaatteet joutuivat nekin kaikki pyykkiin.Vaikka olenkin tyytyväinen niihin voinsilmäpulliin  ja siihen,että sain anopilleni vietyä maistiaiset niin mietin oikeasti,että maksaako homma vaivan.Kauhean paljon yksinkertaisempaa on se pakastepussin  tyhjäntäminen uunipellille