Luurikriisi

On hetkiä elämässä jolloin olisi mielellään jossakin muualla ja mielellään vaikka jonkun muun nahoissakin.Perheessämme on meneillään ehkä suurin kriisi ikinä.Työpäiväni aikana oli puhelimeeni tullut ystäväni,Ellun kummitädin puhelimesta useita näköpuhelu yrityksiä (Ystäväni työpaikkahan on Ellun koulu ).En ollut puheluihin pystynyt vastaamaan koska päiväni oli täynnä monelaista kokousta ja muuta sälää joita työpäivään nyt yleensäkkin kuuluu.Kun sitten soitin takaisin sain kuulla,että Ellu on rikkonut puhelimensa päivän aikana. Aivoni kävivät pikaskannauksella läpi lähipäivien aikatauluja ja tajusin,että puhelinkauppaan lähtö tänään,huomenna tai ylihuomenna olisi kohtalaisen mahdotonta.Kriisi oli siis pedattu.Kun 13-vuotias laitetaan tilanteeseen,että hänen  on pärjättävä ilman puhelinta kolme vuorokautta on se ihan rinnastettavissa tilanteeseen,että meiltä leikattaisiin irti jokin raaja tai ettäin meidät lähetettäisiin vaikka paljain persein menemään töihin.Ihan yhtä avuton ja alaston olo siis.Teinini antoi minun ymmärtää,että voisin hyvin ottaa virkavapaata aamupäivän huomenna jotta pääsisimme puhelinkauppaan tai perua iltapäiväksi varatun kampaaja aikani.Tai perua juontokeikkani joka minulla on huomenna illalla.Mihinkään näistä en tietenkään suostunut vaan ehdotin lapselleni,että hän voisi lainata isänsä vanhaa puhelinta.Sellaista näppäinluuria,joka on teippaamalla parsittu kokoon.Ironinen huumorini ei purrut teiniini yhtään.Nyt jää jännäksi nähdä selviämmekö tästä kriisistä,tai selviääkö tyttäreni.Minusta on aikuisten oikeasti ihan hurjan terveellistä,että hän tälläiseen tilanteeseen joutuu.Siis meille aikuisillekkin, huomata,että kuinka tiiviisti se puhelin nuoren elämään kuuluu.

P.s Teinini totesi myös,että minäkin olisin yhtä hysteerinen jos olisin samanlaisessa tilanteessa kuin hän nyt.Ja ihan niinkuin yleensäkin :osui ja upposi.Lapsi on taas oikeassa.Katastrofihan se olisi ilman luuria olla.