Maanantai,ihan perseestä

Minun puolestani maanantait voisi huolettaa ohittaa.Tämä maanantai alkoi sillä,että huomasin jo heti aamusta nousseeni perse edellä pystyyn.Aamupuuroani keitin liian pienen annoksen ja banaanit jotka yleensä syön puuron kanssa olivat lopussa.Hiukseni olin eilen jättänyt saunan jälkeen kuivaamatta joten niiden kesyttäminen sellaisen kuntoon,että ihmisten ilmoille saattoi lähteä vei ylimääräiset kymmenen minuuttia.Siinä vaiheessa olin jo auttamattomasti myöhässä.Asiaa ei auttanut yhtään se,että ulkona huomasin että autoni ikkunat täytyisi selättää jääskrapalla ennen strattia.No sitä jääskrapaa minulla ei tietenkään ollut,eikä hanskoja mutta jäiset sormet ja cd-levyn kotelo saivat toimia skrapana.Työmatkaani kuului tänä aamuna yhteysaluksella liikkuminen.Ja se kulkee tietenkin aikatauluilla,ja koska olin aamulla omasta aikataulusta suunniteltua myöhemmässä on ehkä turhaa sanoa,että aika lailla kirosin sitä autoilijaa joka edessäni ajoi kuudenkymmenen kilometrin nopeusrajoituksella neljääkymmentäviittä kilometriä tunnissa.Ehdin kuitenkin yhteysalukselleni mutta suuremmat ongelmat syntyivätkin siinä vaiheessa kun minun olisi kuulunut ajaa sieltä pois.Auto ei nimittäin inahtanutkaan.Jos minulla olisi ollut filtti autossa olisin tässä vaiheessa  vetänyt sen korvilleni  ja nukkunut autossani filtin peitossa yhteysaluksella seilaten ainakin tämän päivän ja ehkä huomisenkin.Minulla ei kuitenkaan ollut sitä filttiä joten pyysin herra henkilökunnilta apua ongelmaani ja he selättivätkin sen varavirralla joten pääsin töihini.Päivä on jatkunut vähän samanlaisella moodilla alusta loppuun.Kaikki ihmiset joihin olen yrittänyt pitää yhteyttä ovat selkeästi ilmaisseet että yhteydenottoni on ollut vääränaikaista tai muuten vain ärsyttävää.Kauppareissulla unohdin ostaa voin.Koira kusi sisälle.Käytin maanantaista kolme tuntia kuljettamalla perheenjäsentä paikasta a paikkaan b.Ja sitten ihan lopuksi kun sieltä reissultani tulin kysyi mieheni minulta,että tiedänkö minä mitä olohuoneen pöydällä oleville rikkoutuneille porsliini astioille on tapahtunut.Katsoin astioita,jotka olivat meidän kihlajaislahjaksi ostamien Rörstrandin astiaston osia ja pillahdin itkuun.Minä en tiennyt,että mitä niille oli tapahtunut,eikä kukaan muukaan perheestäni.Mutta rikki ne ovat kuitenkin,kaksi lautasta ja tarjoiluvati.Ja minua suorastaan vituttaa.Itseasiassa niin paljon,että pyysin mieheltäni,että saisin loppuillan kellua ihan itsekseni omien ajatusteni kanssa ilman,että hän sanoo minulle sanakaan.Huomista päivää odotellessa.