Mummi Lintsillä

Meillä oli Linnamäki ilta.Mummimme oli paikassa käynyt viimeeksi minun ja siskoni ollessa sen ikäisiä,että tarvitsimme aikuisen mukaamme.Silloinkaan hän ei kuulemma laitteissa ollut istunut vaan oli valjastanut jonkun muun niihin minun ja pikkusisareni seuraksi.Minua se pikkasien ihmetyttää sillä nykyäänhän äitini ei ole osoittanut minkäänlaista pelkoa tai epäluuloa mihinkään mitä hänelle ehdotetaan vaan on  päinvastoin   suuna päänä kokeilemassa kaikkea mitä eteen tulee.Ehkä juuri siksi häntä ei ollutkaan kovin vaikea houkutella vuoristorataan tänään.Ensimmäisen kerran hänen elämänsä aikana.Ja meistä minä olin se joka huusi siinä vuoristoradassa  enemmän,mutta se ei ehkä ole mittari mihinkään.Ennen vuoristorataa lämmittelimme maailmanpyörässä.Ellulle se maailman pyörä oli kaikista Linnamäen laitteista kamalin.Hän sai kehitettyä itsellensä korkean paikan kammon ja istui keskipalkkiin takertuneena koko kierroksen ajan.Mummi sai tästä tietenkin tuulta purjeisiin ja innostui hihkumaan kuinka mahtavasti koko Helsinki näkyy.Jostakin mummimme siinä hihkuessaan bongasi majakankin joka ihanasti näkyi hänen silmiinsä.Minä koitin zoomata majakkaa omiin silmiini ja tajusin äitini katselevan Helsingin tuomiokirkkoa.Hieno se oli  joka tapauksessa tuomikirkko tai majakka.