Oman elämän Usain Bolt

Olen tänään ollut oman elämäni Usain Bolt.Juoksin nimittäin lujempaa kuin ikinä.Kuvitelkaa itsenne aamulla tilanteeseen että istutte jo käynnistetyssä autossa.Huomaatte,että taas on jotakin unohtunut sisälle ( minullahan unohtuu päivittäin joko avaimet,kalenteri tai puhelin tai kaikki kolme)ja lähdette kiireellä sitä unohtunutta hakemaan.Tällä kertaa se on puhelin.Olette aikatauluttaneet aamunne aika tiukaksi koska heti ensimmäiseksi on ehdittävä laboratorio kokeisiin ja niiden jälkeen kokoukseen josta niiden labrootaorio juttujen takia jo tiedätte olevanne myöhässä.Syöksytte siis vauhdilla sisälle ,jätätte auton käyntiin ja auton oven auki.Matkalle sisälle havahdutte johonkin ääneen ja käännytte katsomaan taaksenne.Huomaatte,että autonne ajelee itsekseen eteenpäin hyvällä vauhdilla.En tiedä teistä,mutta tässä vaiheessa minusta tuli Usain Bolt.Käännyin kannoillani ja syöksyin autoni perään.Sain vauhdissa hypättyä etupenkille ja jarrutettua sekä vedettyä käsijarrun päälle juuri millimetrejä ennen syreenipusikkoa.Autoni on siis automaattivaihteinen ja kiireessä olin jättänyt d-vaihteen päälle.Tällä kertaa selvisin säikähdyksellä.Kerran aiemmin olen aikaisemmassa autossani tehnyt saman asian,mutta silloin mieheni istui vänkärin paikalla ja lapset takapenkillä.Auto tärähti halpahallin seinään.Onneksi auto oli tuolloin parkkeerattuna lähelle tuota seinää joten vauhti ei ehtinyt kovin kovaksi.Jälki ei silti ollut kovinkaan nättiä.Aamun juoksutreenien vastapainoksi olen illalla tanssinut.Meillä oli aikuisten tanssiryhmän tiistai treenit.Tanssin improvisoiden kurpitsana,hämähäkkinä, käärmeenä ja lepakkona.Ihan Halloweenissa siis. Me myös harjoittelimme koreografiaamme joka vielä muutama viikko sitten tuntui aika mahdottomalta haasteelta.Tänään olimme niin hyviä,että hämmästyimme itsekkin.Ja tanssikin saatoi jo oikeasti näyttää pikkuisen tanssilta.Tiistai taputeltu.