Pää edellä

Tänään minä sananmukaisesti sukelsin pelkoa päin.En muista koska viimeeksi olisin sukeltanut pää edellä veteen enkä ollut varma osaanko hommaa enää ollenkaan.Olimme ystävän kanssa uimassa Kasnäsin uimahallissa ja halli oli pitkään pelkästään meidän käytössämme.Intouduimme  tyhjässä hallissa hyppimään altaaseen ja minä siis uskalsin sukeltaa pää edellä.Edellisestä kerrasta saataa olla  aikaa kymmeniäkin vuosia.Hypyn virtaviivaisuudesta en ole ihan varma mutta tunsin itseni kerrassaan hurjapääksi loiskautellessani pää edellä altaaseen.Homma tuntui paljon jännemmältä kuin silloin lapsena –tai nuorena.Minä tein hyppyni altaan reunalta joka tuntui oleva ihan huiman korkealla ja veden pinta kauhean kaukana.Kävin kyllä kokeilemassa ja tunnustelemassa myöskin uimatelineiltä starttaamista mutta siellä seisoskellessa iski pupu pöksyyn.Siirsin siis uimatelineiltä hyppäämis tavoitteen tuonnemmaksi.Sovitaan nyt vaikka ,että ennen vuotta 2019 olen hypännyt pää edellä niiltä telineiltäkin.Ihan voittaja fiilis tuli kuitenkin jo tämän päiväisestä  uskalluksesta ja kyllä se toimi myös kauhean hyvänä  alkuna tälle viikolle.

p.s Yritin kotona kertoa kuinka rohkea olin ollut.Nuorinta tytärtäni nauratti kovasti se,että saatoin olla noin innoissani siitä,että olin uskaltanut hypätä altaan reunalta.Miehenikään ei reagoinut aaltoliikkeilla tai woooow huudahduksella joten joko minä olen ylimitoittanut uskallukseni tai perheeni ei tajua kannustuksesta yhtään mitään.