Kadonnut kenkä

kenkä.jpg

Kauhean hyväksi voi päivä takkuisen aamun jälkeen kääntyä.Minulla oli työvaatevisio aamulla päässäni.Siihen visioituun outfittiini kuului viininpunaiset maiharit joiden tiesin olevan eteisessä koska ne olivat olleet osana myös edellispäivän outfittiä.Olin kenkiä vaille valmis lähtemään työpaikalle kun draama läjähti päälle.Kenkiä löytyi tasan yksi ja minulla heräsi heti pahat aavistukset asiasta.Peruutin takaisin sisälle ja huhuilin huoneessaan heräilevälle teinilleni koittaen saada selvitystä mysteeriin.Minun olettamukseni oli ,että  Toivo koira on ulos lähtiessään napannut maiharini mukaan.Hänellä on tapana tehdä näin.Olettamukseni jatkuu  niin,että teinini on ollut liian mukavuudenhaluinen lähteäkseen sitä eilisessä kaatosateessa metsästämään ja kenkä on sen vuoksi jäänyt pihalle.Halusin asiaan varmistuksen,jotta voisin lopettaa etsimisen.Pyysin Ellua työntämään päänsä oviaukostaan ulos ja näyttäytymään minulle jotta voisin hänen kasvoistaan tulkita sen,olinko olettamuksissani osunut oikeaan.Olin osunut joten kenkäni on rojottanut koko yön sateessa pihalla ja minä jouduin laittamaan rumat ja epäsopivat kengät outfittiini.Tätä ennen soitin kuitenkin miehelleni ,ihan vain siksi,että kyllähän hänenkin kuului tietää miten kaameaan tilanteeseen minä olin joutunut.Hän puolestaan oli soittanut tyttärelleni ja selventänyt,että ne kengät tulee kyllä hakea sisälle.Oliko ongelma ylimitoitettu? Ehkä hieman,mutta oikeasti on aika onnetonta kulkea päivä vääränlaisissa kengissä.Olen nyt kuitenkin  päässyt trauman yli,siihen auttoi osaltaan avantouinti jolla lopettelin tätä keskiviikkoa.Saunominen ja uiminen ”tyttöporukassa” keskellä viikkoa on oikeasti ihan arjen helmihetki ja sen hetken avulla jaksaa hyvin vielä torstain ja perjantain painaa ennen viikonloppua.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Taas lähti.Lapasesta.

avanto.jpg

On ollut kiirettä,siitä blogihiljaisuus.Viime viikot on ollut töitä ihan tekemiseen asti ja  kaksi viimeistä päivää on mennyt kriisityö ryhmän koulutuksessa.Tämän päivän osalta koulutukseen kuului debriefing istuntojen harjoittelua niin,että me kurssilaiset olimme istunnoissa joko vetäjien tai osallistujien rooleissa.Kun kurssin aihe on kriisiistuntojen vetäminen ei tunteiltakaan voida välttyä.Minulta lähti kuitenkin homma lapasesta.Olin rankassa roolissa ja esitin 17-vuotiasta nuorta joka oli kokenut todella järkyttävän tragedian.Hän tuli istuntoon läheistensä kanssa.Siitä lähtien kun istunto alkoi minä roolissani itkin ,välillä kovempaa ja välillä hiljaisemapaa ,mutta jokatapauksessa itkin.Kokonaisen tunnin.Olin käpertyneenä ”äitini ”kainaloon ( äitiä esitti koulukuraattorikollegani ) ja käytin niistämiseen likipitäen kaikki käytettävissä olevat servetit .Koulutuksen loputtua nypinkin vessassa käydessäni kuivuneita servetin palasia naamastani.Ripsiväriä ei ollut jäljellä pätkääkään ja iho oli sillälailla arka niinkuin se runsaan itkemisen jälkeen on..Roolin esittäminen aiheutti minulle kaamean väsymisen, mikä luultavasti olisi ollut sen oikean 17-vuotiaankin reaktio.Minä olen kuitekin näin jälkeenpäin miettinyt,että ehkä vähempikin eläytyminen  olisi riittänyt, ja ehkä homma olisi muille osallistujille ollut helpompaa jos olisin edes pikkaisen pysynyt koossa.En pysynyt ja siitä anteeksi.Olen itseäni terapoinut illalla käymässä ensimmäisen kerran tälle syksylle avantouinnilla.Ihan kauhean puhdistavaa ja rentouttavaa.Ja sitäpaitsi ihana Ellu hemmotteli minua tänään tekemällä iltapalaksi risottoa.Onni on oma Ellu.    

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Työ