Olen tänään ollut oman elämäni Usain Bolt.Juoksin nimittäin lujempaa kuin ikinä.Kuvitelkaa itsenne aamulla tilanteeseen että istutte jo käynnistetyssä autossa.Huomaatte,että taas on jotakin unohtunut sisälle ( minullahan unohtuu päivittäin joko avaimet,kalenteri tai puhelin tai kaikki kolme)ja lähdette kiireellä sitä unohtunutta hakemaan.Tällä kertaa se on puhelin.Olette aikatauluttaneet aamunne aika tiukaksi koska heti ensimmäiseksi on ehdittävä laboratorio kokeisiin ja niiden jälkeen kokoukseen josta niiden labrootaorio juttujen takia jo tiedätte olevanne myöhässä.Syöksytte siis vauhdilla sisälle ,jätätte auton käyntiin ja auton oven auki.Matkalle sisälle havahdutte johonkin ääneen ja käännytte katsomaan taaksenne.Huomaatte,että autonne ajelee itsekseen eteenpäin hyvällä vauhdilla.En tiedä teistä,mutta tässä vaiheessa minusta tuli Usain Bolt.Käännyin kannoillani ja syöksyin autoni perään.Sain vauhdissa hypättyä etupenkille ja jarrutettua sekä vedettyä käsijarrun päälle juuri millimetrejä ennen syreenipusikkoa.Autoni on siis automaattivaihteinen ja kiireessä olin jättänyt d-vaihteen päälle.Tällä kertaa selvisin säikähdyksellä.Kerran aiemmin olen aikaisemmassa autossani tehnyt saman asian,mutta silloin mieheni istui vänkärin paikalla ja lapset takapenkillä.Auto tärähti halpahallin seinään.Onneksi auto oli tuolloin parkkeerattuna lähelle tuota seinää joten vauhti ei ehtinyt kovin kovaksi.Jälki ei silti ollut kovinkaan nättiä.Aamun juoksutreenien vastapainoksi olen illalla tanssinut.Meillä oli aikuisten tanssiryhmän tiistai treenit.Tanssin improvisoiden kurpitsana,hämähäkkinä, käärmeenä ja lepakkona.Ihan Halloweenissa siis. Me myös harjoittelimme koreografiaamme joka vielä muutama viikko sitten tuntui aika mahdottomalta haasteelta.Tänään olimme niin hyviä,että hämmästyimme itsekkin.Ja tanssikin saatoi jo oikeasti näyttää pikkuisen tanssilta.Tiistai taputeltu.

Kävimme Vaasassa tekemässä pojallemme täytekakun.Tai miehenihän sen kakun tietenkin teki,olisi ehkä ollut liian suuri riski laittaa minut tekemään kakkua kun ajatellaan,että olimme ihan sitä varten ajelleet kuitenkin ihan kunnioitettavan matkan.Kakku oli ihanaa ja ihanaa oli nähdä poikaa joka vaikuttaa viihtyvän Vaasassa erinomaisesti.Minä tosin kovin hämmästelin sitä kuinka urheileva nuori itsensä hengissä pitää.Jääkapissa kun oli yhdellä hyllyllä pieni purkki punajuuri salaattia, toisella aukaisematon purkki säilykeporonlihaa ( jonka minä olin lähettänyt Lapin tuliaisina) ja kolmannella hyllyllä hillopurkki.Postasin kuvan jääkaapista facebookkin ja sisarellani oli hieno näkökulma asiaan: jääkaappihan oli erinomaisen siisti!.Ihmiset olivat myös sitä mieltä,että poika ehkä taktikoi ja toivoi meidän täyttävän kaapit ennen lähtöämme.Me täytimme,joten jääkapissa on nyt puolikkaan täytekakun lisäksi vähän jotain muutakin.Väinö koiralle vierailu Vaasassa oli hieman kuluttava.Hän jäi Ellun kanssa poikani asunnolle siksi aikaa kun me muut olimme Vasa teaterissa.Otto töissä ja minä ja mieheni katselemassa esitystä Ingvar.Kun tulimme esityksen jälkeen poikamme kämpille oli Ellu pikkuisen patti otsassa ja näreissään.Väinö oli marissut ,ulvonut ja vinkunut koko sen ajan kun olimme poissa.Toivottavasti pojallamme on ymmärtävät ja kärsivälliset naapurit. Koska eilinen ilta oli siis Väinölle noin traumaattinen olimme hänelle kotimatkallamme erityisen kilttejä.Emme ajatelletkaan ruokailevamme jossakin ravitsemusliikkeessä sisällä  vaan ihan kiltisti söimme Hesburgerin dogibag ateriat autossa huoltamon pihassa.Ettei Väinön tarvinnut olla yksin.Takana on taas on mukava viikonloppu ,minua piristi poikani näkemisen lisäksi erityisesti se,että yksi hänen teatterikollegansa luuli minua hänen siskokseen.Minulle se oli ainakin  hyvä juttu,muista en tiedä.