Kolleegani odottaa tätä päivitystä.Kerroin päivällä töissä,että olin ajatellut tehdä illalla  vispipuuroa.Työtovereideni  hämmästys oli suuri.He  tietävät,että minussa ei välttämättä ole martta ainesta.Saan monesti keittiöyrityksistäni aikaan jonkunlaisen katastrofin.Eli kollegani olivat oikeutetusti ihmeissään.Jokatapauksessa pitäydyin suunnitelmassani vispipuuron suhteen.Jos olisin kunnon emäntä olisin tehnyt sen tietenkin itsepoimituista puolukoista ja karpaloista.Mutta kun en ole niin ihan hyvällä omalla tunnolla aukaisin pakkasen pussukat ja niistä mittailin marjat puuroon.Puuronteossa itsessään kaikki meni hemmetin hyvin.Mitään en polttanut pohjaan.Mitään en kaatanut maahan.En annostellut suolaa sokerin sijaan enkä muutenkaan pöljäillyt.Oletan ,että puuro maistuu ihan syötävältä,pikkuisen kiinteämpää se olisi minusta saanut olla mutta ei tässä nyt iha täydellisyyteen  voida pyrkiä.Minä itse en vispipuurosta tykkää,se maistuu minun suussani karvaalle joten Ellulla ja Hassella on nyt urakka edessä.Annostelussa en nimittäin onnistunut,puuroa tuli koko hemmetin tehosekoitin kulho piripintaan.Olen nyt ollut omasta mielestäni  kuitenkin älyttömän reipas.Voitte pikkuisen mulle tuulettaa.

P.s Ehkä mun pitäisikin siirtyä pitämään Ullan ruokablogia.Sen voisi otsikoida vaikka että ehkä onnistuu,ehkä ei.Keittiö jossa luotetaan enemmän fiilikseen ja hyvään tuuriin kuin taitoon ja tarkkoihin mittoihin.