Hortonomin vikaa minussa ei ole pätkääkään mutta kesäkukkia on  silti mukava pihalle laittaa.Tänä vuonna otan tavoitteekseni,että kesäkukkani eläisivät vielä heinäkuussakin.Tavoite on kova,mutta ei kuitenkaan mahdoton.Jos haluatte niin voitte muistutella minua kukkien kastelusta.Tämän vuoden kukkien hakureissu avarsi jälleen maailmaani.Ystäväni vinkistä löysin paikkakunnaltamme puutarhan jossa en ollut aiemmin käynyt.Charlottas trädgård oli ehdottomasti käynnin arvoinen.Kukat olivat kauniisti esillä ja hyvin hoidettuja.Ja kasvihuoneessa oli pieni söpö kahvilakin.Nautin siellä kahvit  ja mietin hetken kuinka onnelisten tähtien alla olenkaan syntynyt.Saan istua siinä  rauhassa kauniiden kukkien keskellä,nauttia kahviani ja muistella aiemmin päivällä kotonani käytyä keskustelua.Olin saanut paljon postia viisikymppisteni johdosta.Minua ovat siis hirveän monet ihmiset muistaneet vaikka olen selkeästi ilmoittanut,etten aio juhlia.Ja kaikki  muistamiset lämmittävät mieltäni ihan hurjasti.Kun availin postiani lounaspöydässä olivat ruokakumppanini sitä mieltä,että kyllä minä vähän lellipentu olen.Voi olla,mutta minkäs minä sille teen.Ihan hirveästi kiitän jo nyt kaikkia jotka  minua ovat ilostuttaneet olette aivan hurjan ihania!Virallisten syndejen jälkeen aion kirjoittaa postauksen joka valoittaa enemmän myös  sitä,miksi minua lellipentuna pidetään.

Kesä on sellaista aikaa ,että meillä  on kotona väkeä välillä enemmän ja välillä vähemmän.Se väki tarvitsee nukkumapaikkansa ja nukkumapaikkojen löytymisen luulisi olevan simppeliä tämänkin kokoisessa torpassa.Ja kyllä meillä  sänkyjä löytyykin.Ongelma onkin ollut lähinnä siinä,että sänkyihin päästäkseen täytyy tehdä hartiavoimin töitä.Tämä siksi ,että sänkyjen ympärillä olevat lattiatilat  ovat olleet kohtalaisen tehokkaasti käytettyinä ( eli lattialle on levitettynä kaikki vaatekaapeista löytyvä,vaatteiden sekaan on sitten aseteltu kaikkea muutakin jännää ).Olen yrittänyt saada väkeä  perheessäni aktivoitumaan ja raivaamaan tilaa niin,että sänkyihin pääseminen helpottuisi.En ole onnistunut ja siksi olohuoneemme onkin toiminut myös  makuuhuoneena vaihtelevalle ihmismäärälle.Tänään sain tarpeekseni ja raivasin toisen yläkerran  huoneista sellaiseen kuntoon ,että siellä voi asua.Minua harmittaa,etten ottanut ennen ja jälkeen kuvia sillä sanallisesti on aivan turha yrittää kuvailla sitä sekamelskaa mikä prinsessojen valtakunnassa oli vallinnut.Muutaman tunnin ahersin oikein kunnolla ja välillä meinasi oikein kunnnon vitutuspatti kasvaa otsaan.Sitten hoksasin miten saisin hommasta mielekkäämmän ja rupesin kokeilemaan niitä lattialta löytämiäni vaatteita.Aika ison läjän totesin sopivan minulle mainiosti ja sen sijaan,että olisin pakannut ne nätisti laatikoihin siirsinkin ne minun vaatekaappiini.Sain siis kahdet uudet siniset  farkut ,yhdet keltaiset ja yhdet oranssit,yhdet Adidaksen kuviolliset tightsit, muutamat muut tightsit ja yhdet Shortsit .Niin ja yhden mekon.Eikö sitä niin sanota,että löytäjä saa pitää.