Trauma

pusero.jpg

Miehelläni on trauma jonka syvyyttä en ennen tätä päivää ollut tajunnut.Olen kyllä ollut tietoinen siitä,että hän ei kauheasti arvosta sitä tapaa,että jotkut pariskunnat kulkevat  samanlaisissa tuulipuvuissa tai veryttelyasuissa lenkeillään.En kuitenkaan ollut ymmärtänyt,että hänen samisallergiansa tai traumansa on sillä tasolla,että me emme esimerkikisi voi ostaa samanlaisia collage puseroita hänen kanssaan.Tai ainakin niiden täytyy olla eri värisiä.Ajauduimme keskusteluun,tai vääntöön asiasta kun menimme tavaratalo Wahlstenille lunastamaan teatterilta saamiamme lahjoja.Olimme saaneet kiitokseksi lastenteatterin vetämisestä Collagepuserot joissa on mm paikkakuntamme nimi ja koordinaatit. Puseroita on kahta väriä.Värit ovat tummansininen ja pinkki.Minä olin päättänyt haluta tummansinisen.Niin oli miehenikin ja tästä aiheutui siis  se ongelma.Hän oli täysin sitä mieltä,ettemme todellakaan voisi olla mitään tuulipukusamiksi ja kulkea samanlaisissa collage puseroissa ( yritin sanoa,että aika monella ihmisellä Taalintehtaalla on tuollainen pusero ).Hän päätti,aika kovaäänisesti,että minun tulisi ottaa pinkki pusero,se joka oli naistenmallia.Minä koitin yhtä kovalla äänellä vakuuttaa hänet siitä,että hän on naurettava,ja että me voimme pitää paitojamme eri aikaan päällä.Jossakin vaiheessa minä melkein alistuin ja olin ottamassa sitä pinkkia,jossa ei oikeastikkaan ole mitään vikaa.Minulla nyt vain sattuu olemaan enemmän käyttöä siniselle .Tässä vaiheessa mieheni alkoi väittää,että itseasiassa hän oli vain laskenut leikkiä ( mikä ei todellakaan pidä paikkaansa), ja kyllä minä voisin sen sinisen ottaa.Ja samaan syssyyn hän kuitenkin  sanoi ehkä antavasa oman collegensa  pojallemme…Juuri näin.Tsoukki tsoukki.No,joka tapauksessa me kumpikin otimme sinisemme ja näin jälkeenpäin ajattelen,että jos ei henkilökunta tavaratalo Wahlstenilla ole aiemmin meitä pähkähulluna pitänyt niin nyt pitää.Oikein hyvää vappua vaan kaikille

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Koulutusta ja suunnittelua

DSC06991.JPG

Olen ihmeissäni tehokkuudesta ja positiivisuudesta joilla paria viimeistä päivää on pyöritetty.Olen ollut kahden päivän koulutus – suunnittelu sessiossa ja  minulla on ihan kauhean hyvä mieli.Näiden kahden päivän aikana on tehty täydellinen ensi lukuvuoden toimintaa koskeva vuosisuunnitelma heitelty ilmaan ideoita ja napattu niistä kiini parhaimmat joita työstämällä on jo kolme isompaa ohjelmanumeroa tuloillaan.On mietitty teoriassa mitä on ryhmäytyminen ja mitä asioita kannataa ottaa huomioon kun yhteisöön tulee uusia ihmisiä.On mietitty ryhmän tavoitteita ja sitä,kuinka niihin tavoitteisiin päästäisiin.Teoriaa on väännetty myös  kommunikaatiosta ja eri johtamistyyleistä ja pohdittu sen teorian pohjalta sitä,kuinka arjessa voisimme kommunikointiamme yhäkin kehittää ja mikä olisi se tälle ryhmöälle toimivin johtamistapa.Olemme miettineet paljon koulukiusaamisen kurjuuttaa ja ilmiötä ylipäätään ja analysoineet asiaa käsittelevän filmin palasiksi.Kello oli tässä vaiheessa 23.00.Mutta sitä me emme huomanneet.Olemme jakaneet tulevia tehtäviä tasapuolisesti ja halukkaita toimijoita niihin ideoinnin toteuttamisten vaativiin hommiin oli aina .Siinä vaiheessa kun tekijöitä tehtäviin etsittiin ei kukaan ruvennut katselemaan pöydänpintaa eikä kellekkään tullut kiire vessaaan .Minä olen nimittäin ollut lukemattomissa kokouksissa joissa pöytäliina muuttuu suunnattoman kiinnostavaksi ja virtsarakko täyttyy juuri kun tehtäviä jaetaan.Toimintamme tehokkuus näiden päivien aikana ei yhtään kärsinyt siitä,että välillä söimme hyvin, varsinkin herkkuja ja nauroimme paljon.Ai niin,en ehkä alussa sanonut,että koulutus-ja suunnittelupäivään osallistujat olivat 14-15 vuotiaita nuoria.Olisikohan meillä aikuislla heiltä aika paljon opittavaa.Minusta olisi.Ja minä voin yhtään liioittelematta mainostaa ,että Dalsbruks skolanin tulevat ystäväoppilaat ovat ihan hurjan hyvä porukka.Timanttinen sellainen.    

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Työ