Haluaisin ajatella,että meillä Suomessa sairaanhoito kyllä pelittää.Niin se varmaan useimmiten tekeekin,mutta ei aina.Kuten ei esimerkikis tänään.Kunnassamme viikonloppupäivystystä hoitaa joko Turun Yliopistollinen Keskussairaala tai Salon aluesairaala.Iäkäs läheiseni tarvitsi tänään apua ja ja kielipoliittisista ja käytännön sysitäkin valitsimme Tyksin paikaksi josta apua pyysimme.Aloitin soittamisen yhteispäivystykseen kello 11.20 ja roikuin linjoilla kuunnellen ” kaikki työntekijämme ovat juuri nyt varattuja, voitte painaa numeroa yksi niin soitamme takaisin ” luritusta kello 12.15 asti.Ihan siksi roikuin linjoilla enkä painanut sitä ykköstä kun minulla oli epäily,että sieltä ei kukaan kuitenkaan soita.Kello 12.15 painoin kuitenkin sitä ykköstä mutta teimme samalla oman päätöksemme ja pakkasimme läheiseni autoon ja suuntasimme auton nokka kohti yhteispäivystystä.Ehkä ihan hyvä ratkaisu sillä nyt,kellon ollessa 22.39 ei kukaan edelleenkään ole numerooni sieltä yhteispäivystyksestä soittanut.Oikeasti minä melkein toivon,että sieltä jossain vaiheessa soitettaisiin,niin saisin selvitää selkokielellä,että minun mielestäni joku heidän systeemissään kusee nyt pahan kerran.Ei kenenkään sairaan oikasti kuuluisi ensinnäkään joutua jonottamaan tuntia saadakseen jutella yhteispäivystyksen sairaanhoitajan kanssa tai vaihtoehtoisesti odottaa heiltä puhelinsoittoa jota ei koskaan tule.Ja ihan varma olen,ettei vika varmastikkaan ole niissä ruohonjuuritason työntekijöissä ja puhelimiin vastaajissa vaan niissä taviaivoissa jotka ovat resurssoineet aivan liian vähän henkilökuntaa siihenkin hommaan.

Migreenikohtauksestani huolimatta ajattelin kerätä hyvä-äiti pisteitä tänään.Tarkoituksenani oli yllättää nuorin tyttäreni laskiaispullilla hän tullessaan jumpasta.Sen verran leipomisrajoitteinen olen,että varsinkaan migreenikohtauksessani en rupea pullan leivontaan sillai taikinasta lähtien.Minulle riittää varsin hyvin se,että aukaisen pakastepussin,levitän pullat pellille ja annan uunin hoitaa loput.Homma kusi tänään ja syytän siitä miestäni.Hän tuli kotiin juuri kriittisellä hetkellä ja rupesi keskustelemaan.Minä unohdin ne pullat sinne uuniin ja niistä tuli samanlaisia kun siitä erästä jonka yhteiselämämme alkuvaiheissa paistoin tarkoituksenani tarjota pullakahvit ystävillemme.Ne pullat heitin tarjoittimen kanssa ikkunasta ulos sen jälkeen kun mieheni oli todennut niiden olevan kivikovia.Nyt en heittänyt mitään ikkunasta ulos vaan tyynen rauhallisesti aukaisin uuden pussin ja laitoin uutta pullaa paistoon.Sitä satsista numero kaksi tuli ihan ok ja Ellu sai laskiaispullansa kuten myös minä ja mieheni.Ellun kommentti tosin kertoo aika paljon leipomiskyvyistäni ” poltitko oikeesti pilalle sellaset pussista laitetut pullatkin ? ”. Poltin ja koskan en ymmärrä asiaa edes isommin hävetä laitan teille siitä illan piristykseksi kuvatodisteeen.