Kuvitan meidän launatain.Se on ollut mitä mainioin lukuunottamatta lettukriisiäni.Jossakin vaiheessa elämääni minä päätin,että en i-k-i-n-ä enää paista lettuja.Syy päätökseeni oli siinä,että minun letunpaistoni ei onnistunut koskaan.Tällä viikolla sain reseptin sellasiin lettuihin joihin ei tule vehnäjauhoja ollenkaan  vaan niiden sijaan viberhusk jauhetta.Olin ehkä hetkellisesti unohtanut kuinka kämänen ketunpaistaja olen sillä ryhdyin paistohommaan ihan luottavaisin mielin.Ei olisi pitänyt.Kuvista näette paistinpannulla ne minun yrittämäni yksilöt.Homma oli siis katastrofaalista.Ellunkin teki ilmeisesti mieli lettuja sillä hän otti homman hoitaakseen ja paistoi  ne letut.Lautasella on ne hänen paistamansa.Minä vetäydyn nyt jälleen siihen aiemmin tekemääni päätökseen.En paista lettuja enää ikinä.Lettukriisistä huolimatta on lauantai ollut upea.Listaan seuraavaksi asioita jotka siitä ovat upean tehneet

-aamulla oli aikaa katsoa aamiaista syödessä jakso SKAM Tv-sarjasta

-lounaaksi sain mieheni tekemää pizzaa

-ilma oli kuin morsian kun kävimme Ellun kanssa pitkällä koiralenkillä

-Koiralenkillä oli Iten,Kenia meets Dalsbruk, Finland hetki kun kävellessämme facetimasimme hetken poikani kanssa

-olen purkanut joulun ,tai suurimman osan siitä.En muista koskaan olleeni näin aikainen

-Kävin saunassa

-saan katsoa SKAM sarjan kolmannen tuotantokauden vaikka loppuun tänään koska huomenna on sunnuntai ja aamulla ei tarvitse herätä aikaisin.

Ihana elämä !  

Minun ymmärrykseni ei tänään ole riittänyt.Kaikkia niitä asioita joihin se ei ole riittänyt en voi tässä valoittaa koska silloin minua pidettäisiin varsin ikävänä ihmisenä.Yhdestä ajattelin kuitenkin kertoa:Minun nuorimmaiseni kenkäkriisistä jonka tasolle en saanut itseäni millään lailla nostettua.Olimme lähdössä koiriemme kanssa lenkille ja ulkona oli sekä liukasta että loskaista.Suosittelin häntä uusimpien talvikenkien sijaan valitsemaan jalkoihinsa jalkineet jotka sekä pitävät hänet peilikirkkaalla säällä pystyssä että kestävät hieman rapaa ja moskaa.Pitkin hampain hän suostui laittamaan jalkaansa samanlaiset saappaat joita minä käytän koiralenkeilläni melkein aina.Ellu suostui ne jalkaansa laittamaan koska kuvitteli meidän menevän pururata-metsälenkille.Se lenkki olisi kuitenkin ollut näillä keleillä hengenvaarallinen joten jouduimme kulkemaan tylsiä kävelyteitä pitkin.Tämä aiheutti sen kriisin ja trauman sillä jokuhan voisi tulla vastaan.Ja jokuhan voisi nähdä ne käsittämättömän rumat saappaat.Koitin selittää,että todennäköisyys siihen,että törmäämme lenkilämme yhteenkään peruskouluikäiseen ihmiseen on minimaalinen.Todennäköisyys siihen,että ylipäätänsäkään törmäämme keneenkään oli melkein yhtä minimaalinen.Ei auttanut sillä pelkkä ajatuskin siitä,että joku VOI tulla vastaan oli kuulemma aivan kamala.Minun lenkkini siis koostui siitä,että kuuntelin KOKO sen lenkin ajan kuinka niitä saappaita voi käyttää ainoastaan Ylikiimingissä mummilla,metsässä jos on ihan pakko ,tai talvella ehkä pihalla.Siis ehkä.Nuorimmaiseni myös tenttasi minulta,että jos esimerkiksi olisimme Helsingissä niin voisinko muka kulkea lenkillä noissa saappaissa.Vastasin myöntävästi ja silloin hän ilmoitti ,että hän ei MISSÄÄN NIMESSÄ kulkisi lähelläkään minua.Meillä ei  ole ollut tarkoitustakaan mennä Helsinkiin lenkille,mutta ilmeisesti asia oli tärkeä tarkastaa.No lenkillämme törmäsimme YHTEEN ihmiseen,joka oli niinikään koiralenkillä ja iältään selkeästi keski-iän ylittänyt.Tyttäreni selvisi hengissä tuosta kohtaamisesta ja on nyt siirtymässä unten maille.Toivottavasti hän ei saappaistaan painajaisia näe.