Jouluvalmisteluja ollaan puuuhasteltu.Ja kuvia jos katselette niin saattaa näyttää harmooniselta hommalta.Ja hetkittäin se saattoi sitä ollakkin.Mutta sitten oli niitä toisenlaisiakin hetkiä.Niihin kuuluu esim vääntö siitä pitääkö kotona olevien lapsien auttaa projektissa ja jos pitää niin millä tavalla.Ja tottakait jokavuotinen päivittely on ne kuusen kynttilät jotka tietenkin aina ovat rikki.Mieheni päätti kuitenkin ripustaa ne valmiiksi kuuseen ,ja käydä huomenna hakemassa kaupasta vaihtolamput.Lampuista oli  ensin silmiinnähden rikki yksi ja sen jälkeen kun mieheni ripustelleessaan niitä kynttilöitä kuuseen peruutti niiden päälle oli rikkinäisiä kaksi.Harmoonisuutta rikkoi pikkaisen myös hilluvat koirat jotka ovat tähän mennessä syöneet joulukuusen koristeista kaksi.Mutta kaikesta tästä huolimatta selviydyimme jouluun valmistelusta minusta aika hyvillä pisteillä.Illalla ajelimme vielä Ellun kanssa kierroksen viemässä joulutervehdyksiä.Kierroksella sain ystävältäni idean koristeluun ja kotiin tultuani jouduinkin uusimaan osan jo aiemmin asettelemista systeemeistä.Lopputulosta voitte arvioida kuvasta jossa asetelma on tehty vanhojen kylpyhuoneen peilien päälle.Minusta aika kiva.

Ollaan minilomalla.Ja lomaan on syynsä.Ellulla oli tv-sarjansa ensi-ilta ja pippaloihin sai osallistua myös läheisimmät tukijoukot.Niinpä me veimme koirat päivähoitoon ja suuntasimme iltapäivällä auton nokan kohti pääkaupunkia.Ellu ja ystävänsä olivat hypänneet jo aamulla linja-autoon ja menneet etukäteen shoppailureissullensa.Sarja oli hyvä,joten laittakaahan kaikki muistiin,että Sommarkolloa kannattaa ensi touko-kesäkuussa katsella.Ja koska me olemme meidän porukalla liikkeellä ei mikään mene ilman draamaa.Meille näytettiin sarjasta kuusi osaa.Kun olimme katsoneet niistä reilut puolitoista ilmoitti mieheni,että nyt hänen vatsansa on niin kipeä,että hänen on pakko siirtyä elokuvateatterin puolelta juhlatilan penkeille makoilemaan.Ellen totesi tuossa vaiheessa ,että homma ei voi olla todellista,sillä hänellä oli muistissa minun pyortymiseni Oton sotilasvalatilaisuudessa. ”onko meille aina pakko tapahtua jotakin ” oli hänen jatkokysymyksensä.No en tiedä pakosta,mutta aika usein tuntuu meidän kohdalla sattuvan ja tapahtuvan.Minä en kauheasti mieheni kohtauksesta hätkähtänyt,sillä hänellä on ollut vastaavia muutaman kerran aiemminkin.Googletohtoreina olemme tulleet tulokseen ,että vaiva johtuu varmasti sappikivistä.Joka tapauksessa hän oli kuitenkin   kohtalaisessa kunnossa siinä vaiheessa kun me muutkin tulimme teatterista ulos ja aloimme kilistelemään lasit kuohuvaa produktion kunniaksi.Nyt vain odottelemme,että saamme nähdä  loputkin  osat 13-osaisesta sarjasta sitten keväällä.