Ihana viikonloppu takana.Sellainen aika voimauttava.Siitäkin huolimatta että asioita on tapahtunut ja tehty ei ole tuntunut kiireeltä ollenkaan.Perjantaina olin työpaikkani pikkujouluissa ja minusta tuntui pikkuisen luksukselta se,että olin onnistunut varaamaan kampaajan samalle päivälle.Laskeuduin siis pikkujoulutunnelmaan ihan ammattilaisen avulla.Ja ihan mielettömän mukavalta tuntui sekin,että vaikka siihen perjantaihin kuuluivat sekä etkojen etkot ja varsinaiset etkot ja niiden jälkeen ne  viralliset pikkujoulut ei lauantai kuitenkaan mennyt harakoille.Mistä taas voi vetää sellaisen johtopäätöksen ,että jonkinlaista kehittymistä on ikä tuonut tullessaan .Lauantaina  vietimme pikkujouluja kotona ystäviemme kanssa.Minä siirryin ateriapuolella ainakin oman mittakaavani mukaan uusille leveleille.Tein  nimittäin aika paljon ruokailtavaa gluteenittomana –ja vegepainotteisena.Visionani oli tehdä gluteenittomasta lehtitaikinasta  herkkusieni,paprika sipuli täytteisiä pastejoita mutta niiden väsäämiseen minulla meni enismmäisen pastejan jälkeen hermo ja päädyin tekemään piirakan.Se oli ihan hyvää.Piirakan lisäksi tein normi pastejoita jauheliha hässäkällä  sekä gluteenittomaan rieskaan valmistettuja suupaljoja joissa oli pesto-fetajuustotahna,tomaattia ja mifupalleroita.Makeista syömisistä piti Ellu huolen ja valmisti perinteisiä joulutorttuja sekä teffjauhoista gluteenittomia suklaa browneja.Kyllä me ihan hyvin noilla eväillä lauantai pärjättiin kun  lasketaan vielä konvehdit päälle.Tänään venyin sängyssä puolille päivin ja se oli ihan hurjan nautinnollista.Sen jälkeen kävimme pitkällä lenkillä Väinön ja pienten ystävien kanssa.Ja metsä oli pienten ystävien seurassa yhtäkkiä täynnä vaikka  mitä jännää.Iltapäivän vietin ystäväni luona opetellen itselleni ihan uutta asiaa mutta koska kohta on joulu en voi paljastaa mitä.Joka tapauksessa olen sitä  mieltä,että tälläisiä viikonloppuja voisi olla useamminkin. 

Aika monesti olen kuullut sanottavan,että ratsastus saattaa  joillekkin ihmisille olla hieman tekstiiliurheiluakin.No minulle se ei sitä ainakaan ole ja kerronpa teille nyt tarinan joka todistaa sen.Tänään kävin oikein mukavalla ratsastusreissulla.Minulla oli päälläni kohtalaisen iäkkäät ratsastushousut.Mutta juuri nyt ne ovat ihan älyttömän mukavat.Silloin kun ostin ne sopivat ne täydellisesti,sitten ne ovat ehtineet olla  aika pitkään tukalan kireät ja nyt ollaan siinä pisteessä,että ne ovat jälleen sopivat.Aluspaitanani minulla oli tänään joku iänvanha trikoo retku ja sen päällä fleecehuppari jonka vanhin tyttäreni on hommanut itselleen luultavasti noin 10 vuotta sitten.Minä olen sen aika päivää sitten perinyt ja käyttänyt muunmuasssa tallilla ,siinä on tummuneet hihansuut ja nyppyinenkin se on mutta mukavan lämmin.Näiden päällä minulla oli han mukiin menevä syystakki,siinä oli ainoastaan tasku rikki.Ratsastushanskojen virkaa toimittivat mieheni tai poikani juoksusormikaat,eriparia koska en kahta samanlaista löytänyt.Sitten kengät:Talvella olen ratsastanut Sievin talvikengissä jotka olen joskus hamassa historiassa kirpputorilta ostanut.Niin tein tänäänkin ja hämmästyin kovasti kun hakiessani hevosia tarhasta sisälle talliin oli kävelyni jotenkin hankalaa.Tallissa tarkastin tilanteen ja huomasin,että matkalle oli jäänyt 3/4 osaa kengän pohjasta.Toisenkin kengän pohjan tarkastin ja huomasin sieltäkin palasia irtoilleen.Mutta väliäkö hällä,ihan hyvin se onnistui ratsastaminen ilman kengänpohjiakin.Hevonen oli yhtä ihana kuin aina,ja hänellä oli kuitenkin varustus vimpan päälle.