Selkä on ihan ok kunnossa mutta päästä en ole ihan varma.Itseasiassa olisin voinut laittaa sen vaihtoon jo aikaisin aamulla.Minun aamuni oli normaalia varhaisempi,sillä treffit jatkokuljetuksen kanssa oli sovittu 25 kilometrin päähän kelllo 07.15.Näin ehtisimme Turussa pidettävään kokoukseen ihan hyvissä ajoin ennen kello 8.30 . Aamu alkoi ensin ihan hurjan harmonisesti,mutta sitten koitti lähdön aika.Ensin en löytänyt työavaimiani.Etsin hetken,mutta noin 06.50 totesin itselleni,että nyt on lähdettävä jos meinaa ehtiä.Seuraavaksi etsin hetken auton avaimia,mutta ne löytyivät suhteellisen nopeasti.Huristelin autollani hetken,ennenkuin muistin,että puhelin on kotona.Ei kun takaisin.Startatessani autoa uudestaan huomasin,että tankissa oli bensaa nolla litraa.Tässä vaiheessa tajusin,että aika lujaa olisi ajettava,ettei aikataulu kusisi.Suuntasin kuitenkin bensa-asemalle ( se ei tietenkään ole matkanvarrella vaan ihan toisessa suunnassa).Bensa-asemalla tajusin,että lompakko oli kotona, ja tässä vaiheessa kirosin jo  ääneen ja aika lujaa.Se ei kuitenkaan auttanut,eikä tuonut sitä lompakkoa minulle .Kaahasin siis kotiin hekemaan lompakkoni toivoen,että autoni kulkisi pyhällä hengellä vielä kotiin ja sieltä jälleen takaisin bensa-aseman pihalle.Kulki se, ja minä sain jatkaa matkaani aamutreffi paikkaani jossa minua odotettiin  vaikka olinkin auttamattomasti myöhässä.Muuten päivä on ollut kohtalaisen tehokas; työpäivän jälkeen olen käynyt ratsastamassa,lastenteatteri harjoituksissa ja viemässä poikani Turkuun. Turun matkalla autoni alkoi yhtäkkiä pitämään sille kuulumatonta meteliä aina kun käänsin ohjauspyörää pikkaisenkin jyrkemmin.Sellaista lonksumista ja tärinää.Minä rupesin miettimään kahta asiaa 1) mistä minä löytäsin rahat joko auton vaihtoon tai vanhan korjaamiseen   2) mistä minä löytäisin  ajan edellämainittujen toimien  toteutukseen sitten kun olen yhtälön ratkaissut. Että sellaisella päivällä polkaistiin tämä viikko käyntiin.  

Nyt on vähän ankeaa.Eilen jo tunsin ,että selkäni alkaa oireilla.Ristiselästä lähti sellaisia vihlovia syklejä persuksen alapuolelle.Tänään ollaan siinä pisteessä,että liikeellelähtö muistutaa suuremmanluokan komediashowta,ainakin jos perheeni reagtioissa mitataan.Perse valahtaa melkein lattiaan,koko kroppa on vasemmalle vähän kallellaan ja askelten ottaminen on hankalampaa kuin katkokävelyssä pahimmillaan.Onneksi ehdin tehdä mukavia asioita ennen selkäkipuni kllimaksia.Kävimme ystäväni kanssa ensin tekemässä löytöjä kirpputorilla ( sieltä löysin muunmuassa ihanat joulumatot ja sitten sellaisia asioita joita ei voi mainita,ettei joululahjat paljastuisi)ja sen jälkeen marttojen järjestämässä vaatteiden vaihtopäivässä.Homma toimi niin,että paikalle vietiin siistejä omia vaatteita muille annettavaksi ja itse sai sitten mukaan otettavksi muiden jättämistä vaatteista niitä jotka itselleen sopiviksi koki.Minä löysin aarteita, ja selkäni riehaantui siinä vaiheessa kun kokeilin kenkiä.Onneksi ne sopivat,sillä muuten voisi harmittaa.Kaiken tuon jälkeen sain itseni vielä könyttyä tavaratalo Wahlstenille ostamaan joululiinan keittiön pöytään.Ja totesimme ystäväni kanssa ,että kyllä maalla asuminen on ihanaa.Kauppa oli nimittäin mennyt kiinni jo siinä vaiheessa kun kurvasimme pihalle mutta  juuri paikalta poistumassa ollut omistajatar huikkasi meidät sisälle ja sain liinani.Ja sitten ihan  vain vinkiksi:liike on täynnä kaikkea ihanaa,mitä jouluihmisten täytyisi koteihinsa saada.

Nyt minä mietin,kuinka toteuttaisin suunnitelmani tämän viikonloppuisesta joulunrakentamisesta.Selkä ei nimittäin nyt ihan ole verhojen vaihtamiseen soveltuvassa vireessä.