Aamulla  mietin hetken,että kuinkahan saisin tämän syysloman jälkeisen elämän aloitettua edes joillakin tehoilla.Kauaa ei tarvinnut miettiä kun realiteetit veivät mennessään.Tämän päivän aikana olen tavannut seitsemän oppilasta nokatusten ,ollut yhdessä verkostopalaverissa ja soittanut muutaman puhelun sekä suunnitellut huomista tuntia 3-4 luokkalaisille.Työpäivän jälkeen lenkkeilytin koirat jotka olivat juuri niin mahdottomia ,että niistä olisi voinut tehdä vaikka kinttaat.Lenkin jälkeen olin lastenteatteriharjoituksissa ja niiden jälkeen tein kodissamme pikaraivauksen.Sen pikaraivauksen tein siksi,että Fanny tuo huomenna Helsingistä tullessaan mukanaan Australialais vieraan ja ajattelin että on kiva jos kämppä on kohtalaisessa kuosissa vieraan tullessa .Kun istuin kello 21.30 Katselemaan telkkarista ex-onnellisia mietin,että onkohan minulla päivän vauhdista enemmän maitohapoilla pää vai jalat.

p.s. Eilen hoksasin,että autollamme on ajettu vuoden aikana 58000 kilometriä.Minusta se tuntuu paljolta,mutta mielelläni kuulisin teiltäkin kannanottoa siihen.Juuri kun oli tuon havaintoni tehnyt ja ajattelin,että montakohan tuntia vuodesta minä auton ratissa istun sain todeta,että auton ratissa näkee ja kokee aika paljon mukaviakin asioita. Esimerkiksi eilen ajellessani Turussa rekisteröin ensin kaksi iloisesti pomppivaa noin 10-vuotiasta pikkuyttöä.He pitivät pomppiessaan toisiaan kädestä kiinni ja näytti siltä kuin he olisivat laulaneet.Seuraavassa hetkessä huomasin kadun toisella puolella sunnuntai vermeissään ja kävelykeppinsä kanssa liikeellä olevan vanhan miehen.Arvioin iäksi reilusti yli 80 vuotta .Hän pysähtyi ja jäi katsomaan  iloisia tyttöjä, hänen suupielensä nousivat hymyyn kun hän keppiinsä nojaten seurasi tyttöjen höpötystä.Minusta hetki oli niin kaunis,että pyyhin hieman silmäkulmiani.

p.s.s. Autoilu toi tänään ( taas ) meille vähemmän mukavan yllätyksen.Automaattiset kamerat olivat valokuvanneet menopelimme ja tulkinneet vauhdin liian kovaksi.Perheemme whatsupp ryhmässä alkoi kuhina kun mieheni lähetti viestin,että rouva on jälleen saanut postia poliisilta.Kenelläkään perheenjäsenistäni  ei käynyt mielessä,että autolla ajaa kolme muutakin ihmistä.Tällä kertaa se en nimittäin ole minä joka kuvassa pöllistelee.

No niin!Nyt on sitten Ellun ja minun syyslomareissu Tukholmaan tehty.Ja hyvin meillä meni.Laivalla oli sekä mennessä-että tulessa sopivan vähän porukkaa mistä me oltiin älyttömän tyytyväisiä.Menomatkalla laivalla esiintyi Neljän suora. Minä en olisi koko orkesterista tiennyt mitään jollei siskoni olisi lopukesästä  valaissut minua siitä,että orkesterin solisti on aika namu.Sisko oli enemmän kuin oikeassa.Ihan älyttömän namu siis ,lanteitakin vispasi lavalla sillätavalla ,että meinasi vanha ihminen silmänsä pudottaa.Kaikille jotka haluavat tarkistaa asian annan neuvon katsoa tähdet tähdet ohjelmaa sunnuntaisin.Ainakin vielä on solisti mukana ohjelmassa.Tukholmassa yövyimme Ellun kanssa vanhassa kaupungissa hostellissa nimeltä Old Town Lodge.Kauhean miellyttävä,siisti ja kotoinen paikka.Meidän sänkymme oli maksuusalissa jossa ”huoneet” olivat erotettuina toisistaan lasiseinillä ja verhoilla.Äänieristys ei tietenkään ollut paras mahdollinen  ja Ellusta olikin pikkuisen kummallista se,että hän yöllä kuuli minun kuorsaamiseni lisäksi myös ainakin yhden muun ihmisen kuorsaavan.Se ihminen kuorsasi kuulemma VIELÄKIN LUJEMPAA kuin minä.Matkamme tarkoitus oli selkeä:Ellu halusi shoppailla kesä tienesti rahoillaan uusia vermeitä.Ensimmäisen päivän vietimme Mall of Scandinavia ostoskeskuksessa jonne pyrähdimme metrolla ja bussilla.Meillä meni siellä aikaa kymmenen tuntia ja Ellun puhelimen askelmittari kertoi meidän kävelleen rapiat 18 kilometriä.Perjantaina olin järjestänyt Ellulle yllätykseksi hänen elämänsä ensimmäisen kosmetologi käynnin johon kuului kevyt kasvohoito ja meikki.Se oli ihan mukava alku päivälle joka sitten jatkui shoppailulla.Ja uskokaa tai älkää,meille meinasi tulla shoppailuhyytyminen jossakin vaiheessa iltapäivää.Mikä ehkä siinä vaiheessa olikin oikein hyvä .Minulle on aina huomautettu,että minä muka sähläisin reissatessa niin,että heikkohermoista pelottaa.Tällä kertaa sähläsin ihan hirmuisen vähän:Torstaina Ellu vaatteita kokeilleessaan antoi minun huolehdittavakseni käsilaukkunsa ja takkinsa.Olimme jo siirtyneet seuraavaan liikkeeseen kun Ellu halusi käsilaukunsa takaisin.Sitä ei tietenkään minulla ollut joten lähdimme hillitöntä ravia sinne edelliseen liikeeseen.Ja siellähän se laukku roikkui vaatetelineen tangossa aivan niinuin joku somistaja olisi sen sinne asetellut.Eihän siellä olisi ollutkaan kuin Ellun puhelin,lompakko ja kaikki muu tarpeellinen.Seuraava sähläykseni tapahtui pressbyrå kioskilla.Sinne jätin oman pankkiorttini kassalaitteeseen niin,että myyjä sitten huhuili perään.Aika pientä minun mielestäni.Viimeisin pikku töppäykseni sattui terminaalissa kotimatkalla.Kävin luukulla hakemassa lippumme ja avainkorttimme ja jostakin syystä olin ottanut tiskille lompakkoni vaikka kaikki oli maksettu etukäteen.Saimme lippuimme ja siirrymme porttien kautta odottamaan laivaan pääsyä.Aikaa oli jonkin verran joten päätin siivota käsilaukkuni.Onneksi päätin,sillä siinä siivotessani huomasin,että lompakkoa ei minulla sitten olekkaan.Jälleen painelin hirveää ravia,tällä kertaa takaisin sinne lippuluukulle josta minua vastaan oli jo poika lipunmyyjä minun lompakkoni kanssa tulossa.Aika vähän kommeluksia minun mielestäni.Reissussa oltiin kuitenkin keskiviikko illasta lauantai aamuun.Ja mulla oli ihan paras reissuseura, reippaasti tulkkasi minulle sekä  normikarttoja kuin metroreittejäkin aina siinä vaiheessa kun minulla päässä niiden kanssa syrttäsi.Ihana Ellu!