No eipähän ole tämäkään päivä mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan mutta se ei itseasiassa yllätä minua enää yhtään.Aikaisen aamuherätyksen jälkeen suoriuduimme poikani kanssa Lohjalle  lääkärin tutkimuksiin.Tulomatkalla viedessäni häntä takaisin varuskunta alueelle valokuvautin itseni poliisien peltikameralla.Poikani ihmetteli hetken,että minkä ihmeen vuoksi minun piti kiihdyttää sen jälkeen kun navigaattorini ilmoitti minulle kameran olevan tulossa.No en tiedä.Kaasuttelin siitä sitten töihini ja töissäkin kaasuttelin sillä tavalla,että ruoaksi ehdin syödä Elovena minuutti puuron yhden kokouksen lomassa.Silloin kello oli 14.30.Illalla ajattelin kotiin tultuani,että nyt käyn koirien kanssa lenkillä jotta saan ajatuksiani tuulettaa.Kävinkin ,ja sillä lenkillä päätti Toivo kieriä paskassa.Hajusta päätellen se oli ihan ihmisestä tullutta tavaraa.Pesin siis Toivon ihan shampoolla kun pääsimme kotiin ja ajatuksethan tuulettui ihan hirmuisesti.Kävin vielä illalla jututtamassa naapurissa asuvaa anoppiani.Tulessani kotiin huomasin,että autoni oli poissa pihalta.Ajattelin hetken,että taasko joku on käynyt ihan pihalta pöllimässä pirssin,siitä kun minulla on kokemusta.Päädyin kuitenkin siihen tulokseen,että tyttäreni on varmasti mennyt sillä punttisalille.Kunnes muistin,että hän onkin Helsingissä.Tovin pähkäiltyäni tajusin,nuorimman tyttäreni avustuksella,että olin unohtanut autoni töihin .Keskelle koulun pihaa,sillä siellä hän oli sen nähnyt kun tuli urheiluhallilta kotiin.Lähdin siis hakemaan unohtamani auton.On ihanaa olla minä.