Kaikki paitsi ratsastus on turhaa.Tänään ainakin tuntui siltä,sillä alkava sadekin muuttui ilta-auringoksi kun me Ellun kanssa aloitimme ratsastussessiomme.Minä olen Olympialaisista seurannut ratsastusta ja varsinkin kouluratsastus on minusta ollut henkeäsalpaavan kaunista katseltavaa.Tänään ratsastaessani olin mielikuvituksessani hetken Riossa sillä minusta meidän ratsastuksemme sujui  paikoittain niin loistavasti. Emme me vuonohevoskaverini kanssa ihan piaffeja tai passasegeja edes yrittäneet sillä niissä me olisimme menneet solmuun kumpikin.Ja laukaksikin riitti ihan vain nostot ja muutama kierros ympyrällä.Mutta kyse olikin nyt siitä tunteesta kun hetkittäin,ihan muutaman askeleen verran homma tuntuu menevän kuin mestareilla.Niinä sekunnin hetkinä mielikuvitukseni heitti minut Rioon.Ja silloin minulla ei ollut päälläni reikäistä trikoopaita ja iänvanhoja housuja eikä  ratsastuskenkieni virkaa toimittaneet vaalenapunanauhaiset lenkkarit vaan vermeet oli ihan viimeisen päälle.Saappaatkin ihan oman pohkeen mittaan teetetyt ja kiiltävät.Kun kerran olin mielikuvitukseni päästänyt lentämään niin pitihän minun ainakin loppukiitosta vuonohevoskaverini kanssa harjoitella.Ja se meni hyvin.Kaveri seisoi paikoillaan ja mina hymyilin leveästi.Ja nyökkäilin mielikuvituksessani niille raikuville aplodeille jotka me saimme.Että tälläisen elämyksen olen itselleni suonut tänä iltana.

Meille meinasi tulla kanikriisi.Keskimmäinen tyttäreni ilmoitti haluavansa kanin.Minusta ajatus oli äärimmäisen hyvä,varsinkin jos kani olisi ranskan luppakorva elikkäs sellainen paksu söpöläinen jolla roikkuu korvat alaspäin.Koska aavistin,ettei mieheni ole asiasta ihan yhtä innostunut kuin minä laitoin häneltä salaa paikkakuntamme fb.ssä pyörivään vaihtopörssiin ilmoituksen jossa etsin hyväkuntoista kaninhäkkiä ( tai häkkejä koska kyllähän me tarvitsemme sellaiset sekä ulko-että sisäkäyttöön ).Se vaihtopörssi on muuten aivan älyttömän hyvä paikka.Eilen etsin sitä kautta kuutta potkulautaa lainaksi ja nyt on tarjouksia tullut jo niin,että projektiimme tarvittavat potkulaudat näyttäväät olevan kasassa.Tänään minun nokkeluuteni salailun suhteen ei kuitenkaan ihan onnistunut.En ollut ilmoittanut pojalleni kaniprojektista enkä siitä,että pikkaisen mieheni selän takana sitä puuhailemme.Hän reagoi vaihtopörssissä olevaan ilmoitukseemme kysymällä perheemme whatsup ryhmässä jokseenkin näin ” mitä helvettiä mamma tekee kaninhäkeillä ”.Siitä alkoi se kriisi.Mutta kyllä me loppuviimein päädyimme ihan hyvään kopromissiin.Meille tulee  se kani.Kunhan nyt tarpeeksi ihana löydetään.