Kiirettä on pitänyt.Viimeisen päivityksen jälkeen olen käynyt kaksi kertaa Helsingissä,kerran Nauvossa ja kertaalleen Ylikiimingissä.Työpäivien jälkeen olen kokoustellut ja ollut teatteriharjoituksissa.Olen myös toiminut väinölle matchmakerinä ja käyttänyt häntä tapaamsaa mahdollista tyttöystävää.Jotenkin tuntuu siis,että tuli on ollut perseen alla ihan koko ajan.Mutta asiat  tapahtuneet asiat ovat olleet pääsääntöisesti mukavia.Kirsikkana kakun päällä on viikonloppuna vietetyt siskon tyttären ylppärit.Ihan mahdottoman kaunis juhlakalu ja mahdottoman hyvät tarjottavat.Parasta kuitenki oli se,että ympärillä oli iso lauma tärkeitä ihmisiä.Oli höpsötystä,naurua ja ääntä.Oli taivastelua ja päivittelyä.Oli yhteen hiiilen puhaltamista, tikkakisaa .Rantasaunomista ja uintia.Ja helvetin paljon hyttysiä.Oli yhdessä suunniteltu ja toteutettu laulu päivän päähenkilölle.Hän oli muuten aidon hämmästynyt ( ja hivenen huvittunut )esityksestämme.Itse olimme tietenkin siitä ylpeitä  ja annoimme esitysryhmälle ihan nimenkin : äiti,tyttäret ja huhhah kuoro.Harmi ettette saa sitä nyt kuunneltua.Juhlissa ei pahveiltu, ne olivat lämminhenkiset ja juhlakalulle tuli varmhasti selväksi,että me kaikki häntä rakastamme.Eilinen kotimatkamme , siis rapiat 700 kilometria ei ollut ihan yhtä lämminhenkinen kuin juhla viikonloppu.Me kaikki neljä autoilijaa olimme juhlista ryytyneitä , matka tuntui pitkältä jonka vuoksi me vuoronperään  toisiamme ärsytimme.Paitsi  minä,joka en tietenkään ärsyttänyt ketään.Ainakaan omasta mielestäni.Pojastani,joka itsepäiseti päätti ajaa koko matkan itse  löytyi hämmästytävän paljon samoja piirteitä kuin edesmenneestä isästäni.Jo aamulla ennen lähtöä hän oli ilmiselvästi kärttyinen ja huonolla tuulella.Asia johtui siitä,että hän oli laatinut lähtöämme ajatellen minuutti aikataulun jota me muut emme tajunneet noudattaa.Ennen lähtöä ruokaillessamme olimme sitten seitsemän minuuttia myöhässä siitä aikataulusta ja se vitutti häntä suuresti.Isällänikin oli aikanaan tapana  ilmoitaa lähdöistämme noin kaksi minuuttia ennen auton starttia.Luulenkin,että äitini oli kehittänyt tavan  ennakoida noita lähtöjä ja pakata tavarat valmiiksi ihan vain varmuuden vuoksi. Kotimatkallamme aikatauluttaminen jatkui samalla tavalla , ja mieleeni muistui elävästi se kun olimme lapsuudenperheeni kanssa menossa autolla viikonloppuna Espoosta Ylikiiminkiin mökille.Vaikka olimme käyneet kotona Espoossa vessassa niin kyllä minua ja siskoa jo Jyväskylän kohdalla pissatti uudelleen. ” Joko teidän taas täytyy kuselle päästä ?” totesi isäni. Matkaa olikin tuolloin taitettu vasta se  250 km. Nyt Otto mellasti kutakuinkin samalla tavalla.Kaupassa käyntiin ei kuulemma saanut kulua 8 minuuttia kauempaa ja Hesburgerin ruoat otimme suosiolla dogibageihin ja söimme autossa. Minä en edelleenkään tajua, että mikä tässä maailmassa olisi kaatunut jos olisimme olleet kotona 45 minuuttia myöhemmin.Varmaan jotain tärkeää.