Olen ollut Helsingissä päihdepäivillä oppimassa uuttaa.Teoreettisen tiedon lisäksi opin jälleen itsestänikin uuttaa.Tai oikeammin sanottuna sain vahvistusta sille,kuinka mahdoton oikeastaan olen.Olin seminaarissa jossa oli useita puhujia kertomassa ennaltaehkäisevästä  erityisesti nuorille suunnatusta päihdetyöstä.Viimeisenä puhujana oli kokemusasiantuntija,alkoholisti joka oli ollut kuivilla nyt noin kolme vuotta.Odotin hänen osuuttaan todella paljon.Noin puolivälissä seminaaria huomasin,että aikataulu kusee ihan kunnolla ja useat puhujat puhuvat omista asioistaan selkeästi sovittua pitempään.Mikä tarkoitti sitä,että viimeiselle puhujalle minun logiikallani jäisi hirveän paljon suunniteltua lyhyempi puheaika.Turhauduin tästä,sillä halusin kuulla kokemusasiantuntijan puheenvuoron kokonaisuudessaan.Turhauduin myös siksi,että minusta muut puhujat epäsuorasti ilmaisivat ettei viimeisen puhujan asia ole yhtä tärkeä koska  he käyttivät häikäilemättömästi hänen aikaansa.Minun turhautumiseni johti siihen,että etsin katsekontaktin henkilöön jonka piti pitää aikatulua käsissään ja spiikata puhujat lauteille.Rupesin naputtelemaan rannettani sormella merkiksi,että aikataulut kusee.Henkilö ei ollut huomaavinaan joten toistin eleeni muutamaan kertaan,joka kerta hieman suuremmin liikkein.Jälkeenpäin hävetti,ja voisin ehkä pyytää käytöstäni anteeksi.Toisaalta olisin mielelläni kuullut kokemusasiantuntijaa ne täydet hänelle suunnitellut minuutit.Ainakin enemmän kuin ne toteutuneet noin 7 minuuttia.Paitsi itsestäni,niin keski-ikäisten Suomalaisten miesten käytöksestä olen myös oppinut reissussa hieman.Saattaa toki olla,että yleistän,mutta olkoon se tässä kirjoituksessa ok.Kävelimme sisareni kanssa eilen illalla kaupungilta hotellille kun sisareni liikennevaloissa kysyi minulta,että pitäisköhän meidän painaa jotakin jotta liikennevalojen väri vaihtuisi.Yhtäkkiä tunsin kuinka joku tökkäisi selkääni ja kun käännyin katsomaan oli takanamme kaksi reilusti keski-ikäistä herrahenkilö.Toinen heistä sanoi  meille suunnilleen,että ”täällähän käskettiin painaa”.Emme ihan ymmärtäneet huumoria ja vaivautuneesti hymähdimme jotakin jonka jälkeen toinen herroista totesi  että ”herrasmiehet painaa aina ”. Siis oikeasti.Jatkoimme matkaamme hotellille ja miehet menivät minne menivät.Hotellin hississä kohtasimme seuraavan valopään.Joka ensin kiinnostui respasta ostamastamme hammastahnasta ja keskusteli siitä hetken.Sen jälkeen hän totesi että ” hissikin osoittaa ylöspäin”.Ääni ja tapa jolla  hän sen sanoi ei tehnyt sanoman ymmärtämistä ollenkaan vaikeaa.Hissimatkan jälkeen tiemme erkanivat.Herra kääntyi vasemmalle ja me oikealle.Niin luulimme,kunnes juuri ennen huoneemme ovea herra olikin huomattavan lähellä meitä ja alkoi huudella ”hei tyttöjänsä”.Sisareni sai huoneemme oven auki salaman nopeudella, ehti todeta  minulle että ”helvetti sisälle siitä ja nopeasti ” ja paiskata oven kiinnii.Olimme sisällä huoneessa ,öiden ritari koputteli ulkopuolella ja huhuili meille.Tilanne oli täysin absurdi.Ensimmäistä kertaa elämässämme meistä kumpikin oli tilanteessa,että joku on perässämme juossut ihan hotellihuoneen ovelle asti ja jäänyt sen taakse riekkumaan.Me emme olleet imarreltuja,vaikka asiasta leikkiä olemme jälkeenpäin laskeneetkin.Itseasiassa meitä kumpaakin pelotti.Toivottavasti tapaamamme öiden ritarit ovat siis poikkeus eikä yleistykseni pidä paikkaansa.En tosin usko itsekkään siihen,että nuo porsaat mitään poikkeuksia olivat.Skarpatkaa miehet!