Minä olin aamulla voittaja!Ensimmäisen kerran noin kahteentoista vuoteen vaaka allani näytti alle 70-kilon lukemia.Tuuletin asiaa paitsi itsekseni myös ilmoittamalla välittömästi asiasta perheen whatsupp ryhmään.Sillä ilmoittamisella oli niin kiire,etten ehtinyt vaatteita päälleni pukea vaan ihan Eevan asussa näpyttelin viestiä menemään äitini  sohvalla. Hän hieiman hämmästyi näkyä ilmaantuessaan huoneeseen,mutta ymmärsi ( ehkä) asian tärkeyden kun sen selitin.Minua otti päähän perheeni hidas reagointi.Olisin odottanut välitöntä tuuletusta siitäkin huolimatta,että oli aamu.Kun reagtiot sitten tulivat olivat ne toki ihanan kannustavia.Mieheni  kuitenkin  hänelle ominaiseen ( lue :hyvin ärsyttävään ) tyyliinsä laukoi ensin ilmoille kysymyksen,että onhan vaaka varmasti kalibroitu.Oli hänen onnensa ,että en ollut kotona,sillä siinä vaiheessa olisin niistänyt häneltä nokan.Hän ilmeisesti pitkän matkankin takaa aisti ärsyyntyneisyyteni joten pian tuli uusi viesti jossa hän ilmoitti edellisen olleen tsoukki tsoukki.No ihan paska sellainen se oli ,mutta menköön.Voittaja oloa olen sitten juhlistanut syömällä shoppailu reissumme päätteeksi ihan kunnon irtojäätelö tötterön .Se maistui taivaalliselta.Shoppailu reissumme oli muuten oikein mukava.Parasta oli,että siskoni teki  Katjat ihan samalla tavalla kuin minä voisin tehdä Ullat.Olimme nuorten vaateliikkeessä ja siskoni etsi tytärtään olettaen tämän olevan pukukopissa.Suuntasimme siis pukukopeille päin ja siskoni huhuili tytärtään ja kuvitteli kuuleensa tämän äänen yhdestä kopeista.Tomerasti hän siis nykäisi kopin verhon auki  ja työnsi päänsä sisään kysyen ”voinko kattoa ”.Sisältä alkoi kuulua murinaa jonka minäkin tajusin kuuluvan jollekin ihan muulle kuin siskoni tyttärelle.Sisko vetäsi verhon nopeasti kiinni ja jätti järkyttyneen miehen murisemaan koppiinsa.Minä joka olin taka-alalla odotellut räjähdin räkäiseen nauruun sen sijaan,että olisin tajunnut olla sivistyneesti hiljaa.Ainoa mikä jäi harmittamaan on se,etten nähnyt miehen ilmettä siskoni hyökkäyksen aikana. Niin ja sellainen pieni yksityiskohta tähän loppuun,että se pukukoppi mihin hän sukelsi oli miesten puolella,hänen tyttärensä löysimme naisten puolen pukukopeista.Jos nauru pidentää ikää olemme tänään lisänneet reilusti vuosia  elämäme matkalle.

Jotkut  investoinnit vaan osuvat niin kohdalleen.Me vuokrasimme siskoni kanssa  kaksi Sup lautaa keskiviikko iltana ja se kannatti.Emme ehkä kumpikaat arvanneet Oulun torilla olevan vuokrauspisteen luona kuinka mukavaa meilla lautojemme kanssa tulisi olemaan mutta ajattelimme,että homma täytyy kokeilla.Poika joka lautoja vuokrasi oli kauhean mukava.Hän ei ollenkaan hämmästellyt vaikka me täti ihmiset lautoja halusimme vuokrata ,kertoi vain ohjeet käytölle,ja sanoi,että homman pelittäminen on pitkälti korvien välistä kiinni.Hän kertoi myös ,että Sup laudalla ovat ååkanneet sekä  koirat että nuorimmat perheenjäsenet kyydissä.Me unohdimme kysyä,että mitenkäs on mummien laita.Meidän  mummihan ei  nimittäin olisi meidän mummi ellei hän sitä  Sup lautaa testaisi.Kuulin hänen tosin aamupäivällä kertovan laudoista nuoremmalle sisarelleen puhelimessa ja sisaren ilmeisesti kysyessä,että onko hän jo kokeillut  niitä vastasi äitini  jokseenkin näin ” kyllä mullakin joku raja menee jossain ”.Pari tuntia tuon jälkeen hän meloi laudalla seisten keskellä jokea aivan niinkuin ei olisi eläissään muuta tehnytkään.Että se siitä rajasta ja todeta täytyy,että meidän äidillä on oltava ihan ihmeellinen korvien väli : minun mielestäni hän oli se joka meistä aikuisista melkein nopeimmin nousi laudalla pysty asentoon melomaan. .Huomenna me palautamme laudat,ja se vähän harmittaa.Viime kesän elämys oli kanootti retki.Tänä kesänä Sup –seikkailut.Kyllä ihmisellä voi olla mukavaa.