Minulla oli aamulla kauhean levollinen olo.Poikani oli ilmoittanut jo aika aikaisessa vaiheessa,että hän ei tänä vuonna siltajuoksua juokse.Minulle se tarkoitti,että voisin ilman hermoilua ja minkäänlaista stressiä vain nauttia kisatunnelmasta.kilpailukansliassa tunnema oli rento,minun työpisteeni oli jälki-ilmoittautujien vastaanotto.Jossain vaiheessa aamua poikanikin saapui paikalle.Aluksi hän oli kohtalaisen hyväntuulinen ja jutusteli kaikkien kanssa mutta minuutti minuutilta käpertyi enemmän itseensä .Ajattelin,että häntä kuitenkin harmitti päätös jättää juoksu juoksematta.Siirryin hetkeksi juttelemaan työpisteeni ulkopuolelle ja palatessani paikalle katsoin,että onko poikani ottanut lisää ilmoittautuneita vastaan.Häntä itseään ei enää paikalla näkynyt.Katsoin listaa ja huomasin,että siinä luki aivan selkeästi jälkiilmoittautuneiden kohdalla että OTTO VÄÄRÄ.Lähtöön oli aikaa 40 minuuttia ja juoksuvaatteet hänellä oli kotona.Minun aamuinen levollisuuteni oli siinä vaiheessa vain kaukainen muisto ja luojaani kiitin siitä,että wc:t olivat lähellä.En siis saanut olla hermoilematta tätäkään Siltajuoksua,mutta ihan pikkaisen minua lohduttaa se,että Oton sisarussarjassa on yksi joka hermoilee vielä minuakin enemmän ja anlysoi vielä minuakin enemmän veljensä ilmeitä ,juoksemista ja ihan kaikkea.Emmi oli nimittäin radan varrella juoksijaamme odottaessamme aika ajoin hermoromahduksen partaalla.En tiedä,johtuiko se siitä,että hän tiesi,että epäonnistunut juoksu aiheuttaisi meillä kotona ainakin hetkellisen helvetin vaiko mistä.Onneksemme pelkoihimme ei ollut syytä.Otto juoksi hyvin,siitäkin huolimatta,että harjoittelumotivaatiotaan on viimeaikoina vähän haettu ja yöjuoksut ovat maistuneet  ehkä liiankin kanssa.Kolmas sija miehet yleisessä luokassa ajalla 1.29.12.Minusta se on aika hyvä.