Leiriläinen

Elluleiri1.jpg

elluleiri2.jpg

Sain leiriläisen kotiin.Hän oli ruskettunut ,paskainen ja elmäänsä erittäin tyytyväinen.Olen kuullut tarinaa siitä,mitä kaikkea ihanaa hän on tehnyt ,mutta tyytyväisin hän oli siitä että he ystävänsä kanssa olivat onnistuneet rakentamaan nukkuma –ja majoituspaikakseen  sellaisen tuulensuojan jonne hyttysen eivät päässeet ollenkaan.Muilla oli kuulemma ollut suuret ongelmat noiden ötiäisten vuoksi. Leiriläiseni mukana sain kassillisen likaisia ja enemmän ja vähemmän märkiä vaatteita .Märkiä siksi,että se majapaikka ei ollut ollut yhtä  veden –kuin hyttysten kestävä.Mutta sekään ei haitannu.Oli vain pitänyt vaihtaa vaatteet kertaalleen yöllä vähän kuivempiin.Oletan,että suurin osa leiriläiseni tavaroista on löytänyt tiensä takaisin kotiin.Hammasraudat tosin puutuvat.Jotenkin olisi ollut yksinkertaisempaa,että hän olisi kadottanut esimerkiksi toisen saappaansa ta i pipon tai jotakin.Mutta nyt siis hävisi hammasraudat.Ihmiset hyvät,jos teillä on seikkailuhenkisiä lapsia ja varhaisnuoria nurkissanne niin harkitkaa ehdottomasti heidän lähettämistään  ensi kesänä

 http://livingarchipelago.fi/wild-camp/ leirille . Kaiken muun kivan lisäksi he saavat ruotsin kielen kielikylvyn mukavan tekemisen ohessa. Leiri  järjestetään Brännskärin saaressa ja homma pyörittävät energiset nuoret miehet Linus ja Simon apujoukkoineen.Minun leiriläiselleni kerta oli toinen ja kummallakin kerralla olen saanut kotiin onnellisen  ,likaisen ja ihanasti ruskettuneen lapsen jolla on repussa iso kasa elämyksiä.Kiitos leirin vetäjille! 

 

 

Suhteet Sisustus Oma elämä Ystävät ja perhe

Hölkkä,hölkkä liika …

Minä en pidä juoksemisesta.Ensinnäkin minä en muista koskaan olleeni sellaisessa fyysisessä kunnossa,että juokseminen olisi tuntunut ( saatikka sitten näyttänyt ) helpolta ja mukavalta.Toiseksi juostessa konkretisoituu niin erinomaisen hyvin se,mikä minun ongelmani oikeasti on:kaikki hölskyy.Vaikka juoksutrikoot nostaisi kainaloihin asti niin ensimmäisen juoksuaskeleen jälkeen ne valahtavat  vatsamakkaran alapuolelle.Ja se vatsamakkara sitten jatkaa omaa iloista eloaan hölskyen vapaasti ylös -alas-ylös-alas.Joka askeeleen tahtiin.Ei ihan kauhen mukavaa.Kun siihen vielä yhdistää rintaliivit joiden olkaimet tippuvat käsivarsille antaen myös tisseille luvan hölskyä ylös-alas-ylös-alas omaa tahtiaan on rytmiikka kropassa valtavaa,mutta ei välttämättä kaunista katseltavaa.Tänään minä kuitenkin olen juossut.Koska pt.ni määräsi itselleen vapaapäivän otti vanhin tyttäreni ohjat käsiinsä.Ja hän ei nyt jäänyt hommassa yhtään pikkusisartaan huonommaksi.Se täytyy kuitenkin sanoa,että vaikka en juoksemisesta pidäkkään on se huomattavasti mukavampaa metsäpoluilla kuin missään muualla.Ehkä minussa kuitenkin asuu piilevä suunnistaja. 

Suhteet Oma elämä Liikunta Höpsöä