Palautumista

Jazzizt on jazzailtu ja hyvin onkin.Mieli on tyytyväisen haikea ja kroppa kipeä.Se on ehkä merkki siitä,että viikonloppu on eletty niin täysillä kuin mahdollista.Sunnuntai-iltana  ennen päätöskonserttia meinasin herpaantua.Tein virheen ja päästin itseni rötköttämään nojatuoliin .Väsymys iski salmamana ja totesin kanssa eläjilleni olevani siinä kunnossa,että hengittäminenkin oli työlästä.Harkitsin jopa päätöskonsertin väliin jättämistä,mutta en tietenkään harkitaani toteuttanut .Ennen kotoa lähtöä sanoin,että en ainakaan tanssi.Illan ensimmäisen bändin alkaessa soittamaan en ehkä ollut tanssilattialla ensimmäinen mutta toinen joka tapauksessa .Joten se päätös oli yhtä lyhyt kuin kanan lento.Nämä jazzit olivat perheellemme merkitykselliset siinä mielessä ,että ne olivat tyttäreni kolmannet ja viimeiset toiminnanjohtajan ominaisuudessa.Koska meidän perheessä eletään tunteella olimme kumpikin varautuneet siihen,että kyyneleitä tulee viikonlopun aikana paljon.Hämmästykseksemme niitä ei siinä määrin tullut kuin odotimme.Minä luulen sen johtuvan siitä,että koko festareiden ajan oli niin hyvä meininki päällä,ettei kyynelille ollut oikein aikaa.Ne luultavasti tulevat jälijunassa kun homman perinpohjainen analysointi alkaa.En minä tietenkään aivan naama kuivana selvinnyt , esimerkiksi perjantain  4U  ryhmän konsertti aukaisi minun hanani täysin.Joka ikinen vuosi minä hämmästelen sitä,kuinka kohtuu iso ruljanssi saaadaan verrattaen smootisti pyörimään.Sillä kulissien takana on oikeasti mieletön määrä hommaa:Artistien muonitusta,kuljetusta ja majoittamista,lippujen myyntiä, järjestyksen valvontaa ja oheistuotteiden myyntiä.On penkkien ,kylttien ja ties minkä  kuljetusta ja siirtoa .On artistien opastamista ja backstagesta huolehtimista .Niin ja kuuluttajan hommia .Ja vaikka ja mitä.Tämän kaiken koitan pitää mielessä kun suuntaan kohti Suomipop festareita torstaina. Että sielläkin on varmasti hirvittävä määrä vapaaehtoisia tekemässä hommia ja jos ne  hommat ei ihan satasella  pelitä  niin yritän ymmärtää ja ajatella,että parhaansa tekevät kuitenkin.Minun jazzeista laskeutumista on edesauttanut kummipojan ja rakkaan ystäväni kaksipäiväinen vierailu.Eilen kävimme kauniissa ilmassa melomassa.Nautimme rantakalliolla pikkuisen skumppaa ja maailma oli meille hyvä.Tänään tutstuimme ensin lasinpuhallukseen  takkirautavalimossamme ja sen jälkeen pyrähdimme Farmors Cafeseen Högsåran saareen .Ilma oli kurja mutta kakut hyviä.

P.s Kauhean vähän tuhlasin jazzkadulla rahaa tänä vuonna mutta ihan parhaan lippiksen ostin huumoriryhmä KAJ:n keikalta.Koska perhe ei anna pitää sitä päällä ihmisten ilmoilla Taalintehtaalla kuljen se päässä luultavasti koko Suomipop festareiden ajan.