Reissuun valmistautumista

Nyt ei ole enään pitkä aika siihen kun saan koko perheeni pitkästä aikaa yhteen.Poikani kotimatka Afrikasta alkaa jo huomenna.Hän on lentämässä sieltä paikkaan jonne muu perheeni vie minut torstaina.Olen koittanut kuukausien ajan ottaa päämäärästä selvää,mutta ainoa tieto jota pidän melko varmana on se,että kohde sijaitsee Euroopassa.Ja talvivaatteita minun ei tarvinnut kuulemma pakata mukaan.Joten vaikka pakkaaminen onkin tuntunut oudolta kun päämäärästä ei ole tietoa olen aika luottavaisin mielin.Mieheni ei koskaan ole hyvä lähtemään.Itseasiassa jos hä saisi päättää niin matkustelumme olisi aika vähäistä.Tällä kertaa matkaan suoriutuminen on  hänelle entistäkin haastavampaa  koska iratutuminen koirakavereista on niin kovin vaikeaa.Soittaessani koirien  hoitotädille tänään mieheni piti tärkeänä ,että kertoisin,seuraavia asioita: jos koirien nähden syödään leipää niin heille pitää antaa leivästä viimeiset palaset.Niin ja heitä täytyy suukottaa tarpeeksi usein.Eikä heille saa suuttua jos he nyt sattuisivat tolloilemaan, koska eivät he  kuitenkaan ole pahaa tarkoittaneet.Huoh.Ellen mietti,ja aivan aiheesta,että hän ei kyllä muista isällään olleen yhtään noin haasteellista kun lapset ovat lähteneet reissuillen tai heitä on jätetty hoitoon.Minun sydänalassani on tänään muljahdellut sen vuoksi,että tiedän poikani viettävän viimeistä vuorokauttaan  Kenian Itenissä.Muutaman kyyneleenkin olen sen vuoksi vierittänyt,sillä olen melkein varma ,että hänen on sieltä kovin vaikea lähteä ja jättää hyvästejä läheisiksi ja tärkeiksi tulleille ihmisille.Poika raukka.Aivan liikaa äitinsä kaltainen,ainakin tuossa asiassa.Blogissa saattaa nyt tulla pienoinen tauko.Palaamme 24.4 jälkeen asiaan.Niin, ja ihanaa pääsiäistä toivotan teille kaikille,syökää pääsisimunia,mämmiä ja kaikkea ihanaa ja olkaa vaikka noidiksi.