Ristiseiskadraama

Ristiseiska voi mennä tunteisiin ihan kunnolla.Tai meillä sen voi oikeastaan kääntää niin,että ristiseiska pääsääntöisesti menee tunteisiin.Aina.Minulla on voiton jälkeen sellainen tapa tuulettaa jota perheeni ei kestä yhtään.Nostan käsivarten ilmaan,useimmiten oikean.Sitten koukistan sen, vetäisen alas voimalla ja huudahdan jaah ! (tai jotain sinne päin ).Sen jälkeen teen vielä käsivarrella ympyränmuotoisen kunniapyörityksen edessäni.Jokaikinen perheenjäseneni tuntuu vihaavan tuota toimintaani.Jatkan sitä silti,ihan piruuttanikin.Tänään sain tuulettaa viimeisen pelikierroksen jälkeen.Voitin siis viimeisen ja minun mielestäni tietenkin tärkeimmän pelin.Pojallani meni hermot koska hän oli kait kuvitellut voittavansa ja päätti sitten voiton mentyä sivu suun,että minä fuskasin.Alkoi hirveä älämölö ja syyttely ja jossakin vaiheessa lensi korttipakan  kotelokin jääkaapin oveen.Minusta hänen pillastumisensa on sangen merkillista kahdestakin syystä.Ensinnäkin siksi,että pelasin niillä säännöillä joilla meillä on AINA pelattu ristiseiskaa ( ja jotka hän varsin hyvin tiesi ) toiseksikin siksi,että viimekerralla kun hän oli pelaamassa loppui peli samanlaiseen älämölöön mutta silloin se johtui siitä,että hän oli oikeasti systemaattisesti fuskannut ja me muut siitä vähän vedimme hernettä nokkaan.Kauhean nopeita vaihtumaan on nuoren ihmisen pelimoraalikäsitykset