Saikkua,kiitos! Ja serkuille kiitos:-)

Voihan veljet!Tai tässä tapauksessa serkut !Minun viisikymppisten vietto on jatkunut serkkujen suunnittelemalla Helsinki päivällä johon sisältyi hyvää ruokaa ,juomaa ja teatterielämys joka ylitti odotukset täysin.Saikkua,kiitos! näytelmä oli hervoton.Nauroin niin,että hetkittäin mietin,onko niin kovaan ääneen nauraminen teatterissa edes soveliasta.Onneksi en ollut ainut ihminen joka siellä mylvi. En muista,että olisin koskaan ollut katsomassa näytelmää,jossa jokainen näyttelijä vuorollaan repeilee kesken esityksen.Se teki esityksestä ainutlaatuisen ja onhan se nyt hilpeää katsella kuinka Mikko Kivinen koittaa koota näyttämöllä itseään,niin että tarina voisi jatkua.Naurua riitti illassamme muutenkin,mutta saimme sen lisäksi päivitettyä asia-asiatkin.Niin ja katseltua lapsuusajan kuvia.Meistä me olimme ihan ylisöpöjä ja vaatteetkin olivat tosi hienoja.Ei ole hirveän pitkä aikaa siitä kun olin vielä sitä mieltä,että äitini on pukenut meidät varsin kummallisesti ollessamme pieniä.Tarvittiin ilmeiseti 50-vuoden kypsä ikä senkin tajuamiseen,että äitihän on oikeasti pukenut meidät älyttömän hienosti.Kiitos siitä äidille.On sanottu, että serkut ovat usein niitä ensimmäisiä syviä ystävyyssuhteita.Allekirjoitan sen täysin.Ja olen kauhean onnellinen että olette olleet koko ajan matkassa mukana.Love Juu.Sukujuhlia odotellessa<3