Suppailua

Jotkut  investoinnit vaan osuvat niin kohdalleen.Me vuokrasimme siskoni kanssa  kaksi Sup lautaa keskiviikko iltana ja se kannatti.Emme ehkä kumpikaat arvanneet Oulun torilla olevan vuokrauspisteen luona kuinka mukavaa meilla lautojemme kanssa tulisi olemaan mutta ajattelimme,että homma täytyy kokeilla.Poika joka lautoja vuokrasi oli kauhean mukava.Hän ei ollenkaan hämmästellyt vaikka me täti ihmiset lautoja halusimme vuokrata ,kertoi vain ohjeet käytölle,ja sanoi,että homman pelittäminen on pitkälti korvien välistä kiinni.Hän kertoi myös ,että Sup laudalla ovat ååkanneet sekä  koirat että nuorimmat perheenjäsenet kyydissä.Me unohdimme kysyä,että mitenkäs on mummien laita.Meidän  mummihan ei  nimittäin olisi meidän mummi ellei hän sitä  Sup lautaa testaisi.Kuulin hänen tosin aamupäivällä kertovan laudoista nuoremmalle sisarelleen puhelimessa ja sisaren ilmeisesti kysyessä,että onko hän jo kokeillut  niitä vastasi äitini  jokseenkin näin ” kyllä mullakin joku raja menee jossain ”.Pari tuntia tuon jälkeen hän meloi laudalla seisten keskellä jokea aivan niinkuin ei olisi eläissään muuta tehnytkään.Että se siitä rajasta ja todeta täytyy,että meidän äidillä on oltava ihan ihmeellinen korvien väli : minun mielestäni hän oli se joka meistä aikuisista melkein nopeimmin nousi laudalla pysty asentoon melomaan. .Huomenna me palautamme laudat,ja se vähän harmittaa.Viime kesän elämys oli kanootti retki.Tänä kesänä Sup –seikkailut.Kyllä ihmisellä voi olla mukavaa.