Surkea Sunnuntai

Laitoin aamulla facebook postauksen jossa mietin,että viitsisinkö seurueeni kanssa ollenkaan nousta sängystä tähän sateiseen päivään.Sinne sänkyyn jääminen olisi ollut ainioa oikea vaihtoehto.En kuitenkaan tehnyt niin kuin aioin vaan suoriuduin Turkuun Fannyn ja Ellun kanssa.Ellulla oli telinevoimistelupäivä ja minun oli tarkoitus ostaa kesän juhliin mekko.Homma meni perseelleen jo siinä vaiheessa kun ajaa töräytin tutkaan aika reilulla ylinopeudella Sauvossa.Kun setä poliisisetä pyysi minua siirtymään poliisiauton takapenkille ohjeisti Ellen minua varsin viisaasti ” mamma,yritä nyt olla sillai kiltisti ”.Mielestäni olin oikeinkin kiltisti siellä takapenkillä ja myötäilin kaikkea poliisin sanomaa kyseenalaistamatta mitään mitä he sanoivat.Silti minulle annettiin kolmensadankahdeksan euron  lasku kouraan.Sanotaanko vaikka näin,että pikkaisen otti oma kiire päähän.Kauppakeskukseen päästyämme huomasin,että myös mekon etsimiseen oli asetettu ylimääräisiä esteitä.Kukaan ei nimittäin ollut kertonut minulle,että helluntaina voivat kaupat pitää ovensa kiinni jos haluavat.Ne kaupat josta minä olin ajatellut mekkoani etsiä olivat juuri näitä.Ja ne jotka olivat auki olivat niitä kauppoja joissa minä jo hommaa aloittaessani tiesin ahdistuvani.Ihan jo senkin takia,että niissä liikkeissä koot on mitoitettu sellaisten ihmisten mukaan jotka eivät avaa jääkaappia,tai muutakaan ruojkakaappia kuin muutaman kerran viikossa ja silloinkin sieltä löytyy joku vitun vihersmoothie tai ituja.Minä avaan kaappini useasti ja sieltä löytyy kunnon tavaraa.Ja se kyllä nyt sitten näkyi siellä pukukopissakin.Epätoivo siis meinasi iskeä,mutta sain kuitenkin urakan suoritettua ja minulla on mekko.Ihan kiva sellainen.Kuvassa näette  kuitenkin esimerkin sellaisesta epätoivoleningistä.Minä en ole ollut koko optimisti vaan olin  ihan suosiolla ottanut pukukoppiin suurimman mahdollisen koon joka kaupassa oli tarjolla.Olisi ollut piilokameralle ihan kivaa materiaalia siinä tilanteessa kun Fanny irroitti minua mekosta,itse en nimittäin  siitä ulos päässyt.Siinä vaiheessa kun päästin v-alkuiisen kirosanan ilmoille sanoi Ellen hieman toruen ”mamma,tuosta meni just lapsi ohi”.Siinä vaiheessa minulle oli aivan sama kuka meni ohi ;minä oli kiinni mekossa joka oli käsittämättömän ruma ja noin seitsenmän numeroa liian pieni ja minua ahdisti.Ei ole ehkä vaikeasti arvattavissa,että ikinä en siitä liikkeestä aio ostaa mekkoa-enkä ehkä muutakaan.