Syndet

Olen ollut kimpassa museonjohtajan kanssa vuodesta 1993 asti ja olemme koko tämän ajan asuneet Taalintehtaalla missä hän Ruukinmuseon nokkamiehenä toimii.Hän järjestää opastettuja kävelyjä kauniissa kylässämme ja kertoo muunmuassa mistä vanhat rakennukset ovat saaneet mitä ihmeellisemmät nimensä ja tietenkin muutakin mielenkiintoista.Minä en ole koskaan osallistunut hänen-tai kenenkään muunkaan pitämälle vaellukselle kylässämme.Olisi ehkä kannattanut.Kolleganihan olivat järjestäneet minulle synttärit eilen.Heti aamusta sain viisitoista kohtaisen visailun eteeni joka minun piti ratkaista.Jokaisen viidentoista kohdan ratkaisu oli joko rakennus tai paikka Taalintehtaalla.Vihjeet ratkaisujen selvittäisiksi olivat mitä kummalisimpia.Osan keskin ihan itse.Näihin kuului esim Talojen nimet : Marmoripalatsi, Linna ,Honolulu ym. Osan ratkaisemiseki minun oli pakko kilauttaa kaverille-eli miehelleni.Yhdessä selvisimme tehtävästä ja saimme vihjeiden avulla selvitettyä melkein kaikki kohdat.Toinen osa tehtävää  lepäsikin  sitten ihan minun harteillani.Minun piti kaikille syntymäpäivääni juhlimaan tulleille pitää opastettu kierros Taalntehtaalla ja elävöittää sitä esim draamalla.Ja koska minulla ei siis hirveästi faktatietoa ollut valehtelin ihan helvetin sujuvasti miltei koko reitin.En missään vaiheessa kertonut,että mikä on totta ja mikä tarua.Sen selvittäköön jokainen kuulija itse.Minulle oli myös järjestetty puistoomme tanssiesitys jossa tanssijana oli ihana nuori tyttö joka on myös pitkään kuulunut meidän teatteriperheeseemme.Liikutuin esityksestä, tai itseasiassa liikutuin jo ennen esityksen alkua niiin voimakkaasti,että Fjällrevenin takkini jonka pitäisi jonkin verran kosteutta sietää oli esityksen loputtua rinnuksilta märkä.Tanssiesityksen jälkeen minua hemmoiteltiin parsakaali lasagnella ,jäätelöllä ja päivälliseen kuuluvilla ruokajuomilla.Illan  sain päättä rentoutumalla kasvohoidossa ja ihan suklaisessa sellaisessa.Se oli ihanaa,mutta rentoutuminen pienessä valkoviinihuurussa on kylläkin aika haastavaa. Minä olen eilisestä päivästä otettu .Olen riemuissani korteista,kukista,Västanfjärdin soittokellosta  ja ihan erityisesti niistä viinilaseista joita kolleegat olivat minulle kivien ja kantojen takaa etsineet.Olin joskus aukaissut suuni ja ihastellut työkaverini viinilaseja jollaiset muistelin myös lapsuuden kodissani olleen.Ihanat työkaverit olivat laittaneet ihasteluni korvansa taakse ja nyt minulla on niitä laseja. Laitan tähän kuvat,ja jos jollain nyt sattuu komeron kätköissä samanlaisia olemaan lisää niin harkitsen kauppoja niistä.