Syväkyykky

Minulla on ollut blogikooma.Eikä se johdu siitä,että elämässä ei olisi tapahtunut kirjoittamisen arvoisia asioita vaan nimenomaan siitä,että viimeiset viikot a on ollut sellaista haipakkaa,että aikaa bloggailuun ei ole jäänyt.Meillä on ollut lasten  teatterin ensi-ilta ja näytöksiä ja äiti kylässä ensi-iltavieraana viikon päivät.Sen viikon aikana ohjelma oli seuraavanlainen:

Torstaina:Kenraaliharjoitukset

Perjantaina:Ensi-ilta

Lauantaina:Tallihommia ja Saarellamme olleen nuorisonusikaalin ensi-ilta

Sunnuntai:Ellun telinevoimisteluharjoitukset Turussa ja Sählymatsi Naantalissa

Maanatai:Aikuisten teatteriharjoitukset

Tiistai:Lastenteatterinäytös

Keskiviikko:Bonustyttären vierailu

Niin ja ihan normaalisti olemme töissä käyneet ja ehtineet pelata ristiseiskaa ja mummin tuliaisiksi tuomaa Menolippupeliä.Jossakin vaiheessa kun minulla alkoi väsymys painaa jäsenissä ja mietin ikääni totesi äitini reippaasti ” vanheneminen on vaan asenteesta kiinni”.Niin se varmasti sitten on.Äitini todisti sen viimeistään siinä vaiheessa kun melkein koko perheen voimalla testasimme pääsemmekkö syväkyykkyyn ( minä olin lukenut jostakin lehdestä,että olisi hyvä päästä).Äitini  istahti syväkyykkyynsä ja olisi varmasti istunut siinä tuomiopäivään asti kun me muut taas vuoronperään kellahdimme perseellemme.Kyllä minä ihan juuri nytkin sitä mummin asennetta kaipaisin,siillä tänään ei ole päivä mennyt ihan niinkuin Strömsössä.Työpäivän jälkeen olen onnistunut suututtamaan melkein jokaisen perheenjäseneni,tai he minut.Asiat kun voi nähdä monelta kantilta.Olen kuitenkin ihan varma,että huominen on hyvä päivä sillä huomenna meillä on taas Peppi Pitkätossu näytös ja ihminen on aika menetetty tapaus jos ei sen näytöksen jälkeen ole hyvällä mielellä.

 

suhteet oma-elama