Taas lähti.Lapasesta.

On ollut kiirettä,siitä blogihiljaisuus.Viime viikot on ollut töitä ihan tekemiseen asti ja  kaksi viimeistä päivää on mennyt kriisityö ryhmän koulutuksessa.Tämän päivän osalta koulutukseen kuului debriefing istuntojen harjoittelua niin,että me kurssilaiset olimme istunnoissa joko vetäjien tai osallistujien rooleissa.Kun kurssin aihe on kriisiistuntojen vetäminen ei tunteiltakaan voida välttyä.Minulta lähti kuitenkin homma lapasesta.Olin rankassa roolissa ja esitin 17-vuotiasta nuorta joka oli kokenut todella järkyttävän tragedian.Hän tuli istuntoon läheistensä kanssa.Siitä lähtien kun istunto alkoi minä roolissani itkin ,välillä kovempaa ja välillä hiljaisemapaa ,mutta jokatapauksessa itkin.Kokonaisen tunnin.Olin käpertyneenä ”äitini ”kainaloon ( äitiä esitti koulukuraattorikollegani ) ja käytin niistämiseen likipitäen kaikki käytettävissä olevat servetit .Koulutuksen loputtua nypinkin vessassa käydessäni kuivuneita servetin palasia naamastani.Ripsiväriä ei ollut jäljellä pätkääkään ja iho oli sillälailla arka niinkuin se runsaan itkemisen jälkeen on..Roolin esittäminen aiheutti minulle kaamean väsymisen, mikä luultavasti olisi ollut sen oikean 17-vuotiaankin reaktio.Minä olen kuitekin näin jälkeenpäin miettinyt,että ehkä vähempikin eläytyminen  olisi riittänyt, ja ehkä homma olisi muille osallistujille ollut helpompaa jos olisin edes pikkaisen pysynyt koossa.En pysynyt ja siitä anteeksi.Olen itseäni terapoinut illalla käymässä ensimmäisen kerran tälle syksylle avantouinnilla.Ihan kauhean puhdistavaa ja rentouttavaa.Ja sitäpaitsi ihana Ellu hemmotteli minua tänään tekemällä iltapalaksi risottoa.Onni on oma Ellu.