Tanssi omenapuun kanssa

Ihan tavallisesta keskiviikosta voi yhtäkkiä tulla ihan huippupäivä. Työpäivän jälkeen lähdimme juhlistamaan kollegaa Westersin puutarhaan. Minä olen puutarhajutuissa sellaisella tasolla,että saan yleensä ostettua ruokottoman suurella summalla pihalle kesäkukat.Ensimmäisen viikon muistan yleensä niitä kastella ,mutta sitten innostus lopahtaa.Mikä taasen tarkoittaa sitä,että koko kesää en ole koskaan saanut kesäkukkiani kukkimaan.Westersin puutarhassa kukki-ja oli kukkinut paljon.Ja kasvoi ja oli kasvanut ihan ja vaikka mitä.Puutarhakierroksen jälkeen söimme maukkaan kasvisruoka aterian .ihan juhlaa siis.Keskiviikko illan kruunasi  aikuisten tanssitunti  joka minun osaltani oli syksyn ensimmäinen.Meille annettin  tehtäväksi kehitellä tanssi ulkona käyttäen hyväksi jotakin sieltä löytämäämme elementtiä ( esim puita, portaita, kiviä, ihan mitä vaan ).Minä bongasin tanssikaverikseni omenapuun ja meillä synkkasi mielestäni hyvin yhteen.Tanssini nimeksi tuli sadonkorjuu.Aloitin tanssini makoilemalla omenapuun alla ja kurottelemella puiden oksissa roikkuvia omenoita.Maasta siirryin pikkuhiljaa itse puuhun ja koitin roikkua siinä mahdollisimman virtaviivaisena ja ihanana.Opettajani ja tanssikaverini kyllä sanoivat homman näyttäneen hienolta mutta ihan pikkuisen sitä itse epäilen. Oli miten oli, omenapuu oli ihan ässä tanssikaveri.Eikä minua yhtään haittaa, että käsivarret on kiipeilystä pikkuisen naarmuilla ja selkäkin vähän tuntuu siltä,että huomenna voi sängystä nouseminen viedä vartin.Voin  suositella omenapuun kanssa tanssimista ihan kaikille,niin hyvä mieli siitä tuli.Ja jos ei pihalta löydy omenapuuta niin ihan mikä tahansa muukin puu käy.Tai porras, tai lyhtypylväs .Se tässä tanssiharrastuksessa taitaakin mua eniten viehättää.Saa ihan vapaasti heittäytyä ja ihan vain nauttia  eikä tarvitse yhtään heittäytymistään hävetä.Me like