Tekstiiliurheiluako?

Aika monesti olen kuullut sanottavan,että ratsastus saattaa  joillekkin ihmisille olla hieman tekstiiliurheiluakin.No minulle se ei sitä ainakaan ole ja kerronpa teille nyt tarinan joka todistaa sen.Tänään kävin oikein mukavalla ratsastusreissulla.Minulla oli päälläni kohtalaisen iäkkäät ratsastushousut.Mutta juuri nyt ne ovat ihan älyttömän mukavat.Silloin kun ostin ne sopivat ne täydellisesti,sitten ne ovat ehtineet olla  aika pitkään tukalan kireät ja nyt ollaan siinä pisteessä,että ne ovat jälleen sopivat.Aluspaitanani minulla oli tänään joku iänvanha trikoo retku ja sen päällä fleecehuppari jonka vanhin tyttäreni on hommanut itselleen luultavasti noin 10 vuotta sitten.Minä olen sen aika päivää sitten perinyt ja käyttänyt muunmuasssa tallilla ,siinä on tummuneet hihansuut ja nyppyinenkin se on mutta mukavan lämmin.Näiden päällä minulla oli han mukiin menevä syystakki,siinä oli ainoastaan tasku rikki.Ratsastushanskojen virkaa toimittivat mieheni tai poikani juoksusormikaat,eriparia koska en kahta samanlaista löytänyt.Sitten kengät:Talvella olen ratsastanut Sievin talvikengissä jotka olen joskus hamassa historiassa kirpputorilta ostanut.Niin tein tänäänkin ja hämmästyin kovasti kun hakiessani hevosia tarhasta sisälle talliin oli kävelyni jotenkin hankalaa.Tallissa tarkastin tilanteen ja huomasin,että matkalle oli jäänyt 3/4 osaa kengän pohjasta.Toisenkin kengän pohjan tarkastin ja huomasin sieltäkin palasia irtoilleen.Mutta väliäkö hällä,ihan hyvin se onnistui ratsastaminen ilman kengänpohjiakin.Hevonen oli yhtä ihana kuin aina,ja hänellä oli kuitenkin varustus vimpan päälle.