Tyttöjen reissu

gdansk1.jpg

gdansk3.jpg

gdansk2.jpg

Kävimme tyttöjen reissulla Gdanskissa.Minä, Ellen ja ystävämme Åsa.Reissun varasimme joskus loppusyksystä kun maailma painoi päälle ja ajatus odottamassa olevasta reissusta tuntui jotekin lohduttavalta.Gdansk valikoitui siksi,että me emme olleet siellä käyneet,sinne pääsi Turusta nopeasti ja ennenkaikkea halvalla.Neljän päivän breikki oli ihan loistava ja siinä mielessä erilainen kuin muut,että mitään hirveän merkillistä tolloilua emme matkalla saaneet aikaan.Se,että tungimme vahingossa sisään Hard Rock Cafen yksityistilaisuuteen oli ihan pikkujuttu.Eikä sekään ollut iso juttu,että hotelli huoneemme ovi oli retkottanut monta tuntia auki meidän ollessamme kaupungilla,mitään ei kuitenkaan oltu pöllitty.Ja ihan hirveän pieni ongelma oli sekin,että saimme pikkuruisen pizzerian hälytystilaan yrittäessämme varata siellä ollessamme lippuja klasssisen musiikin konserttiin samalle illalle.Pyysimme apua henkilökunnalta mutta heillä ei ollut numeroa mistä varauksen voisi tehdä ( eikä mielenkiintoa ottaa selvää ).Koska konserttisali oli kuitenkin pizzeriaa vastapäätä ( mutta joen toisella puolella) huomasimme sen seinissä liikkuvissa mainoskylteissä puhelinnumeron josta liput voisi varata.Päätimme soittaa Åsan puhelimella numeroon ja varata liput. Jjouduimme kuitenkin ongelmiin siinä vaiheessa kun puhelin jumitti ja jatkoi hälyttämistään eikä sitä saanut suljettua. Åsalta paloi niin sanotusti hihat ja Ellen ei muista koskaan nähneensä kummitätiään niin vihaisena: hän mesosi puhelimelle, ja koska me saimme Ellenin kanssa tilanteessa hysteerisen naurukohtauksen hän mesosi myös meille.Yritimme saada puhelimen akun pois,siinä onnistumatta.Hetken riehuttuamme Åsa otti edelleen isolla äänellä hälyttävän puhelimen ja vei sen kädet taikinassa olevalle kokille pyytäen tätä tekemään asialle jotakin.Tarjoilija tytöt seurasivat asiaa sivusta.Kokki pesi kätensä, purki kännykän ja antoi sen osissa Åsalle.Me saatoimme jatkaa syömistä,mutta meillä ei siis edelleenkään ollut lippuja sinne konserttiin.Tilanteesta valpastuneena tarjoilija tyttö toi meille hetken päästä nettisivun osoitteen josta liput voisi tilata.Oletan,että hän pelkäsi meidän laittavan koko pizzerian atomeiksi ellemme saa niitä lippuja.Se oli häneltä kiltisti tehty mutta meidän huonoksi onneksemme ne liput olivat loppuun myyty.Eli koko sessio oli siis ihan turhaa.Emme käyneet toista kertaa siinä pizzeriassa.Muuten kaikki meni kyllä hämmästyttävän hyvin.En hävittänyt kertaakaan lompakkoa,passia,pankkikorttia enkä muutakaan omaisuuttani.Paitsi läjän postikortteja.Jos  joku nyt sattuu saamaan Gdanskista tuplasti postikortteja johtuu se siitä,että joku ystävällismielinen on löytänyt ne minun ensin kirjoittamani ja hukkaamani ja laittanut ne postiin.Ai niin ,hävitinhän minä reissussa itsekurini , neljässä päivässä sain syötyä itseeni kaksi kiloa lisää.Se on minusta melko hyvin.

suhteet oma-elama ystavat-ja-perhe