YOLO

Tänä(kin) viikonloppuna minusta on ollut moneksi.Eilen kävimme hyvässä seurassa ensin brunsilla ja sitten katsomassa Åbo Svenska Teaterin esityksen Peter Pan.Brunsilla tarjoiltiin Peter Pan aiheisesti nimettyjä ruokia jotka olivat uunipuuroa ja vadelmahilloa,munakasta, hamppareita jotka sai itse koota ,juustoja ja keksejä ja makeaa piirakkaa.En tiedä,johtuiko siitä,että minun seurueelleni maistuivat hampparit varsin hyvin vai mistä mutta siinä vaiheessa kun minä olin menossa kokoamaan omaani olivat ne hups loppu.Jokainen minut tunteva ymmärtää,että normaalitilanteessa olisin vaatimalla vaatinut jonkun valmistavan minulle hampparin tai kaksi.Nyt ymmärsin ,että siihen menisi aikaa ja seurueeseen kuului neljä alle kouluikäistä ihmistä jotka eivät ehkä ymmärtäisi kuinka tärkeitä ne hampparit minulle olisivat.Niinpä tyydyin minulle tarjottuun kylmään kasvispiirakka palaseen,enkä edes nostanut asiasta hässäkkää.Teatterin jälkeen minulla oli ohjelmassa Disco.Kollegaini oli luvannut minut ja itsensä koulun vanhempain yhdistyksen järjestämään talvidiscoon ohjelmanumeroksi.Menimme sinne pukeutuneina Nalle Puhiksi ja Nasuksi ja toimimme esitanssiojoina yhden biisin ajan.En ole ihan varma oliko se kaunista katseltavaa,mutta meillä oli hauskaa.Jäimme esiintymisemme jälkeen vielä tanssimaan lasten ja nuorten kanssa ja saimme hyviä vinkkejä moovseihin.Daabaaminen on nyt kova sana.En tiedä kehtaanko edes tunnustaa,mutta NallePuh ja Nasu pitivät vielä jatkot Discon jälkeen ja Nasuksi pukeutuneena tallustelin kylän raittia kotiin kello kahden pintaan yöllä.Yleisöä ei ollut hirveästi ja ihan hyvä niin.Tänään olemme olleet Ellun jumpassa Turussa ja matkalla minut päivitettiin siihen muinaiseläjien kategoriaan.Erehdyin ehdottamaan tyttärelleni,että jos menisimme jonnekkin festareille yhdessä kesällä.Hän voisi vaikka jonkun kaverin ottaa mukaan.Muuten kuulema kävisikin,mutta minun seurassani he eivät olisi.Minä kun en tajua olla yhtään YOLO.Eli se,että minulla on festareilla kirjoitettuna minuuttiaikataulu (jota myös noudatetaan) ,ei ollutkaan kauhena hyvässä huudossa….”Sun kannatas kyllä joskus olla vähän enemmän YOLO” Oli vielä loppukaneetti keskustelulle.Ehkä minä nyt siihen YOLOON sitten pyrin.