Sohvasurffaus on parasta

Sain joku aika sitten kommentin, jonka kirjoittaja ihmetteli, miten minulla käy aina yöpaikkojen suhteen niin hyvä tuuri. Paras ystäväni puhui samasta naureskellessaan, että osun aina kultasuoneen.

Tavallaan se on totta. Tavallaan ei.

Olen sohvasurffannut koko matkani. Sivusto on paras reissujuttu, joka on keksitty, enkä saisi itseäni hostelleihin pakottamallakaan. Minulla on paljon ihania muistoja hostelleista, mutta jos ja kun voin nyt valita, otanko ylihintaisen, saksalaisnuorten täyttämän huoneen vai sujahdanko paikallisen arkeen, vastaus on helppo.

Viikon sisällä olen asunut viidessä eri talossa. Niiden huippuus riippuu täysin siitä, mihin keskittyy.

Itse kertoisin paikoista näin:

Ensimmäisen yön nukuin saudiarabialaisella pojalla. Poika antoi minulle vuoteensa ja nukkui itse ohuella patjalla.

Seuraava paikka oli kauniissa saaressa. Oli uskomatonta, että sai asua sellaisissa maisemissa ilmaiseksi.

Kolmas talo, valkoinen kimppakämppä, oli lempparini. Oli burritoja, roseviiniä ja simpukkalamppu. Ja meri ihan vieressä.

Sitten oli hienoin talo ikinä. Huoneet olivat erikoisen muotoisia ja loputtoman korkeita. Kävin pitkiä keskusteluja meditoinnista, herkuttelin raparperilla ja kävelin kauniilla järvillä.

Viimeksi asuin trendikkäällä viiksivallulla. Retkeilimme rannikolle kyytiin poimitun liftaajan kanssa ja kokkasimme kookos-kikhernepataa. Pihalla kasvoi tomaatteja.

Joku muu voisi kertoa näin:

Arabipojan asunto oli pieni ja ruma. Ylipainoinen tyyppi ei syönyt muuta kuin vaaleaa leipää sulatejuustolla.

Saarihost oli kumma hahmo. Hänen pasmansa menivät esimerkiksi sekaisin, kun sotkin jatkuvasti (eli pudotin lattialle porkkananpalan ja viinirypäleiden vettä) ja sain viltin haisemaan (nukuin sen alla vaatteet päällä). Hän on majoittanut yli kolmea sataa ihmistä.

Kimppäkämpän pariskunta nahisteli.

Kommuunin asukkailla oli polyamorisia suhteita, huumeita ja mielenterveysongelmia.

Viiksivallun talo oli jääkylmä ja kämppisten skottimurre käsittämätöntä mokellusta. Talo oli kaukana keskustasta.

Saatteko kiinni?

Kyse on tasan siitä, mitä haluaa nähdä. Että onko kiitollinen siitä, että toinen tulee hakemaan lentokentältä, vai pahoillaan siitä, että tämä on koko ajan töissä. Vaikka jo se, että joku ottaa tuntemattoman kotiinsa, on joka kerta pieni ihme.

Rakastan sohvasurffausta. Se mullisti maailmani.