Eipäs ole yhtään hassumpaa olla 22

Hurraa, hurraa, hurraa!

Täytin tänään 22 vuotta.

Uima-allas ja kookossmoothie passasivat hyvin tyypille, joka yleensä saa juhlistaa vuosiaan loskan ja pimenevien iltojen keskellä. En ole aiemmin viettänyt synttäreitäni ilman yhtäkään tuttua, mutta tänään tuli todistetuksi, ettei se ole lainkaan hullumpaa.

Juhlat olivat hauskimmat miesmuistiin. 

Seurakseni saapui sekalainen herrasseura.

Oli neljä pikkupoikaa, joista yksi röyhätili ja toinen vaani pöydän alla tiikeriasussa. Kaikki juoksivat karkuun, kun uhkailin synttäripusulla, ja puskivat kylkeen, kun oli suklaakakun aika. Kaikki mussuttivat tyytyväisenä nakkeja, patamakkaraa ja salamia, ja jokaisella oli vahva näkemys, paljonko täytän. 4! 60! Vai 108?

Sitten oli aussi, johon tutustuin Gumtreen kautta, ja jota sukulaiseni kutsuvat nimellä gay rapist. Ja sukulaisten kahdeksankymppinen ystävä, joka oli Hitler-nuorissa ja teki uran laskuvarjosuunnittelijana, kunnes alkoi reppureissata. Ja monta sukulaista, tietenkin.

Eli valtava määrä kikatusta ja rakkautta, etenkin kun ottaa huomioon, että on yksin maailman toisella puolella.

Aamu pannukakulla ja eteni suklaakakun kautta intialaiseen pinaattipataan ja Somersbyhyn auringonlaskussa. Kelluin lämpimässä vedessä, pusuttelin nelikuukautista vauvaa ja keinuin auringossa.

Ystäville lupasin olla 22-vuotiaana aivan yhtä hölmö, hullu ja onnellinen kuin tähänkin asti. Alku on ainakin lupaava.

Tämän päivän perusteella tämä on täydellinen ikä.