Parhaan juoksupaikan tunnistaa siitä, että siellä on nolla ihmistä ja kaksi biljoonaa kärpästä. Monelle reissaajalle Darwin jää mielikuviin ankeana pikkukaupunkina, jossa on vain pääkatu täynnä ylihintaisia hostelleja. Se on sääli. Olen elellyt täällä nyt puolitoista kuukautta. Minusta tämä on outo, kiehtova ja hassu paikka. Ajattelin kirjoittaa talteen, miksi. En ole kilometripostausten ystävä, joten jos et ole sinäkään, skippaa lätinät […]

”Ja mikä parasta, tuli taas varma olo siitä, että elämä osaa olla hyvää. Inspiroivaa, herttaista ja hersyvää. Lentokentältä poistumisen arvoista.”   Etsin yhtä matkapostausta vanhasta blogistani Minimalenista, mutta uppouduin menneisiin ja tulin selanneeksi läpi kaikki vanhat matkajutut. Olin unohtanut, miten paljon kaikkea siellä onkaan. On Ugandaa, Laosia ja Itä-Eurooppaa. Pohdintoja, neuvoja ja ajatuksia. Ja tosi paljon Kööpenhaminaa. Koska jutuista voi […]

Reissuissa on paska puoli. Se on kauneudelle turtuminen. Kuuluisissa luontomaisemissa ja nähtävyyksissä on paljon samaa: niiden äärellä on vaikea olla. Sitä seisoo älyttömän kauneuden keskellä ja yrittää tajuta, miten siistiä kaikki on, mutta jotenkin ei osaa. Ei oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Haluaisi vain olla rauhassa ja ajatella. Mutta samalla hiessä kylpevä saksalainen huutaa minun pilaavan hänen maisemakuvansa. Ja sitten hiiltyy aborginaaliopas, koska yritän […]

Tuulee hieman. Kallion kovuus saa sormet kihelmöimään ja kuuma ilma tekee olosta raukean. Ja maisema: se on niin kaunis, että sitä katsoessa melkein sattuu. Onneksi ympärillä surisee niin pirusti kärpasiä, ettei hetki pääse kasvamaan liian hienoksi. Viikonlopun pieni kiipeilyreissu oli onnistunut. Yövyttiin teltoissa suurten kumpujen keskellä. Vieressä oli puro ja ylhäällä kuu. Haikattiin vesiputoukselle, mutta se oli kuivunut. On outo tunne seisoa […]

Miltä tuntuu ostaa lennot saarille, joista ei tiedä oikeastaan mitään? Huikentelevaiselta. Pelottavalta. Ihanalta. Reissu sai nyt sellaisen käänteen, että lähden seuraavaksi Itä-Timoriin. Ja sieltä Indonesiaan: Länsi-Timorin puolelle ja Floresin saarelle. Voi pojat. Kirjoitan pian lisää, mutta nyt voin jo sanoa: on niin parasta elää. Kuvista kiitos Yeowatzup, Green MPs, Ostorosky Photos ja WHL-travel.  

Urani mangonpoimijana on päättynyt. Sain pahan mango rashin, eli tulin allergiseksi mangoille. Märkivat pikkupaiseet, kuivat läikät ja röpelöinen ihottuma olivat aikamoinen kutinacocktail. Lopulta iho meni niin huonoon jamaan, etten saanut öisin nukuttua. Aikaisemmin farmilta lähteneellä tytöllä ihottuma levisi kasvoihin ja sai silmät turpoamaan. Minulla kutisivat kädet, jalat, rintakehä ja vatsa. Tottelin lääkärin neuvoa ja häivyin. Viisi viikkoa farmilla oli hieno kokemus. Oli […]

Tämä on juuri niin kankeaa kuin pelkäsinkin. Matkalta kirjoittaminen. Ymmärrän nyt paljon paremmin, miksi iso osa reissublogeista on niin pirun unettavia. Kun tekee ja kokee paljon, kaiken pukeminen sanoiksi on vaikeaa. Syvällisempi jäsentely vaatisi aikaa, mutta aikansa käyttää mieluummin viilettämiseen ja pakahtumiseen. Koska kaiken kattava kirjoittaminen on selvästi mahdotonta, koetan nyt kertoa edes pieniä palasia siitä, mitä […]

Mitä järkevä reissaaja tekee pitkän matkansa alussa? Ei ainakaan mene ja osta kerralla lempilehtensä kahden viime vuoden numeroita. Ei, vaikka se lehti olisi Frankie ja hinta tosi halpa. Tekoa ei voi puolustella järjellä, mutta onnella voi. Aussilehteä ei myydä Suomessa, joten yleensä saan sen vain piipahtaessani Köpiksessä tai Stokiksessa. Jos siis australialaisen nettikirppiksen ainoa Frankie-myyjä sattuu sijaitsemaan juuri […]

”Nyt on hyvä sauma. Tai ei hyvä, vaan ainoa mahdollinen.” – Pyry Kääriä   Voi tätä iloa. Viimeinen Hesari-juttuni tuli tänään ulos. Oli sitä odotettukin. Elokuussa luin Puutalobabysta kahdesta sirkustelijasta, jotka aikovat ostaa tuk tukin ja huristaa sillä Suomeen. Ihastuin ikihyviksi. Olin viimeistä viikkoa kulttuuritoimituksessa ja mietin, että jumankeikka, näistä tyypeistä on kirjoitettava. Pomo sanoi joo, pojat itse […]

”There’s only two times in life, there’s now and there’s too late.” – Vietnamilainen sanonta   Minulle on hyvin punainen vaate, kun joku sanoo, että no en minä.  En tule koskaan poimimaan mangoja, totesi kaksikymppinen ystäväni. Tajusin, etten tule ikinä tekemään tuollaista matkaa, vaan ne ajat ovat ohi, ihmetteli kahden lapsen äiti. En voi enää vaihtaa alaa, koska […]