Elämää täysin chaisiemauksin

Mangomalen

Olen juuri oikeassa paikassa.

Nämä sanat olette voineet lukea täältä jo monta kertaa, mutta ette hetkeen. Uudessa-Seelannissa sellaista oloa ei ollut. Kaikkialla oli mielettömän kaunista ja tapasin kivoja ihmisiä, mutta jokin oleellinen puuttui. Eräänä yönä heräsin jälleen kerran kalvavaan ahdistukseen, ja lopulta myönsin itselleni, että ei tämä vain tunnu luonnistuvan. Yliopistoystävä oli kysynyt pari päivää aikaisemmin, koenko ehtiväni tehdä reissulla kaiken, minkä halusinkin.

No en. En kokenut.

Niinpä oli taas aika muuttaa kurssia. Aikaistin lentoja monella viikolla ja otin suunnan kohti Tasmaniaa.

Se oli  oikea päätös.

Ensi hetkestä asti on ollut hyvä olo.

Lentokentällä kärvistellyn yön ja Melbournessa kierrellyn päivän jälkeen saavuin Launcestoniin. Liftasin kaupunkiin neljän kikattavan kiinalaisen kyydissä. Satoi. Vieraassa osoitteessa odotti iso puutalo, kolme surffaria ja kasa höyryäviä burritoja. Surffilautoja oli niin parvekkeella, olohuoneessa kuin pyykkinarulla. Istuin unenpöppöröisenä pöytään ja huokasin helpotuksesta. Kaikki oli taas raiteillaan. 

Loppuilta kului mielettömän musiikin ja pelottavan syvällisten keskustelujen parissa, ja vaihtui aamumysliin rantakahvilassa, ja taas illaksi, jolloin pidettiin grillijuhlat.

Ne pitivät sisällään paljon melua ja kepposia. Hölmöhattuinen poikajoukko ampui lingolla omenia, sipuleita ja kermaviiliä naapureiden katoille, ja sai ruohotrimmerillä koko olohuoneen täyteen sipulisohjoa.

Seuraavat päivät kulutin kallioilla juoksun, torkkumisen ja taateleiden parissa. Laiva-arkkitehdeiksi opiskelevat pojat rakensivat robotteja. Iltaisin istuin valmiiseen pöytään ja katselin kainalossa jättikankaalta Aki Kaurismäkeä.

Nautin laiskottelusta täysin (chain ja punaviinin makuisin) siemauksin.

Ystävä sanoi viestissään, että hän oli miettinyt toisen ystävämme kanssa roosantuuria eli sitä, miten minulla tuntuu kuulemma menevän aina kaikki putkeen. En itse osannut vastata mitään fiksua, niin hölmöltä ja todelta kommentti tuntui, mutta onneksi halpa meditaatiokirja osasi.

Ensin se sanoi W. Somerset Maughamin sanoin:

"It is a funny thing about life, that if you refuge to accept anything but the best, you very often get it."

Ja sitten:

"Things always turn out best for those who make the best of how things turn out."

Juuri noiden kombolla elän. Pyrin täyttämään elämäni kaikkein parhaimmilla asioilla, mutta samalla myös tekemään kaikista asioista maailman parhaita.

Ainakin toistaiseksi se toimii hyvin.

Kommentit

Varpu K (Ei varmistettu)

Just tänään inspiroituneen hurmiossa selitin kaverille lounaalla tästä blogista ja siitä miten maagisen positiivisesti kerrot kerrot reissustasi, olematta kuitenkaan blogeille niin tyypillisen tylsä ja falski. Ja sitten tulee tämmönen teksti! jes

Roosa
Mangomalen

Eikä! Minunko blogistani moiset kehut.. Maagisen positiivisesti olematta tylsä tai falski - en kestä. Kiitos.

(Valitettavasti samaa ei voi sanoa näistä kehuihin vastaamisistani - aina yhtä vaikeaa!!)

hbt (Ei varmistettu)

Hei Roosa!

Munkin täytyy ensi alkuun kehua tätä blogiasi. Tai no, kehuisin jos osaisin! Mutta sanonpa vaan nyt että wau ja kiitos. Mutta niin, oli mulla muutakin asiaa. Jos vaan millään ehdit, niin olisi tosi kiva jos voisit vastata muutamaan kysymykseen. Olen 20-vuotias reissu-, kaukomatka- ja vaelluskuumeinen nuori nainen, ja blogisi on vahvistanut uskoani siihen, että kyllä minäkin vielä (noin, tulihan se kehukin sieltä)! :D Muutamat käytännön jutut kuitenkin mietityttävät, kuten päällimmäisenä raha. Edullisesti voi toki matkustaa, mutta se maapallon toiselle puolelle lentäminen! Jos saan siis udella, niin miten olet rahoittanut matkaasi? Toisaalta, jos muuten elää pienellä budjetilla, kai ne lentorahat melko äkkiä työtä tekemällä saa kasaan. :) oma tilanteeni vaan on sellainen, että olemme kuukauden päästä muuttamassa poikaystäväni kanssa uuteen, ihanaan ja kaikin puolin täydelliseen kämppään, ja voin jo nyt sanoa, että aiomme pitää siitä kynsin ja hampain kiinni. (Reissuun lähtisin varmaankin aikaisintaan vuoden päästä.) Asunto on nimittäin aivan huikea lottovoitto meille kaikin puolin. Reissun rahoitusta kohdallani vaikeuttaisi siis mahdollisesti sekin, että vuokraa pitäisi samalla maksaa kun itse huitelee jossain kaukana (ja enhän voi poikaystäväänikään sieltä dumpata, jos hän ei siis lähde mukaani). Mitenhän lie onnistuu!

Entä mikä on mielipiteesi, kannattaako noin kauas (minua houkuttaisi Uusi-Seelanti) matkustaakaan niin lyhyeksi ajaksi kuin vaikkapa kuukaudeksi tai kahdeksi (tuskin sen pidempää voisi maksaa vuokraa samalla koti-Suomen asunnosta). Vähän höpsö kysymys, kyllähän nyt jokainen voi reissata miten itse mielii. Kuulisin vain mielelläni ajatuksiasi tuollaisesta hieman nopeammasta pyrähdyksestä maapallon toisella puolen. Olisiko sinulla vaikka jotain vinkkejä sellaista reissua ajatellen?

Viestistä tuli melko sekava, ja tiedän toki, ettet ole mikään matkaopas, joten pahoitteluni, jos kysymykseni aiheuttavat liikaa päänvaivaa! :D kiitos kuitenkin mahtavasta blogistasi ja upeaa Australian jatkoa!

Roosa
Mangomalen

Kiitos kommentista ja kysymyksistä, vastailen aina mielelläni, vaikken mitään syvällisestä analyysia osaisikaan aina antaa.

Minä sanon, että matkustus kannattaa aina. Jos saat poikaystävän mukaan, se tulee olemaan huipuinta ikinä, mutta jos lähdet yksin, se on myös hauskaa ja tosi opettavaista. Olisiko kämppää mahdollista vuokrata reissun ajaksi, vaikka poikkis jäisikin Suomeen? Vai onko kyseessä yksiö, jolloin mikään kämppisratkaisu ei onnaa?

Itse rahoitan reissut ihan sillä perinteisellä eli työnteolla. Teen kirjoitustöitä ja lastenvahtimista yliopiston ohessa. Lisäksi ennen tätä reissua olin töissä täysipäiväisesti 4 kk ja itse reissun aikana olen työskennellyt 3 kk. Suuria tuloja tärkeämpänä pidän pieniä menoja. Kotona en juuri syö tai juo ulkona. Vaatteet ostan kirppareilta ja matkat kuljen fillarilla. Silti en koe eläväni sniiduillen tai erityisesti säästäväni rahaa matkaa varten, se on vain minulle tyypillinen tapa elää.

Ja sama homma reissussa: elän pienellä, kun kuljen liftaamalla ja kimppakyydein, kokkaan itse ja kalliiden turistijuttujen sijaan iloitsen kaikesta paikallispienestä. Ja isoin säästö tulee sillä, että asun sohvasurffaamalla ilmaiseksi. Kuulostaapa näin tiivistettynä pihiltä ja tylsältä, mutta oikeasti se meinaa minulle täyttä ja rikasta oloa, ihan yhtä onnellista kotona kuin maailmalla. Eniten saa irti ihanista ihmisistä, läsnäolosta ja yleisestä vapauden tunteesta, ei mistään ostettavasta.

Aikakysymys, hm! Minusta aina kannattaa lähteä, mutta jos rahaa on niukasti, tavallaan samalla summalla saisi enemmän irti, jos olisi lähempänä kotia eikä lentoihin palaisi törkeää summaa. (Ausseihin voi kyllä päästä aika halvalla. Hki-Singapore on 470 € ja Singa-Aussi -lennon voi saada satasella. Jos lähtee Lontoosta, on vieläkin halvempaa.) Jos olet lyhyen aikaa, ota ehdottomasti turistiviisumi, jolla saa olla 3 kk. Working holiday -viisumi kannattaa hommata silloin, kun on aidosti aikaa ja hinkua olla pidempään! Moni ns. tuhlaa wh-viisumin muutaman kuukauden reissuun ja katuu sitä kovin, olen saanut täällä nähdä monta kertaa.

Ausseissa riittää sikana nähtävää! Itärannikko on upea, etenkin Sunshine Coast. Isoista kaupungeista jokaisella on lempparinsa, eikä niitä osaa oikein ennustaa etukäteen. Tasmania on aivan upea. Riippuu mistä tykkää, mutta itse tykkään enemmän Australiasta kuin Uudesta-Seelannista. Mutta minne päädytkin ja milloin päädytkin, kaikki menee juuri kuten sinulla on tarkoituskin! Ja kaikkialla on varmasti aivan ihanaa. Enemmän kuin maisemista, kyse on huipuista ihmisistä.

Ja yksi vinkki: älä jätä matkaa väliin parisuhteen takia! Yhteisessä kodissa ehtii olla koko loppuelämän, ja onpahan seikkailuja mitä muistella sitten sohvalla rakkaan kainalossa ♡

Saatoin olla nyt ihan hyödytön ja sekava, mutta pähkinänkuoressa: LÄHDE! Kerää kasaan sen verran, että pärjäät, ja unohda huolet ja järkeily ja anna palaa. Kuten yksi siperialaistyttö, joka lähti liftaamaan ilman rahaa ja pääsi siten Afrikkaan asti. Kysy ihan mitä vaan jatkossakin!

hbt (Ei varmistettu)

Kiitos Roosa!

Ei ollut yhtään sekava tai hyödytön vastaus. :) auttoi todella! Minua kiinnostaisivat kovasti erityisesti Uusi-Seelanti ja Tasmania, mutta lähempääkin löytyy toki paikkoja, joissa mielelläni viettäisin aikaa.

Poikaystäväasian kanssa on melkoinen sumpliminen, minulla kun on krooninen reissukuume, ja hän taas pelkää lentämistä kovasti. Mutta kyllä tässä jotain keksitään! Junat kulkevat ja yksinkin voi tosiaan matkustaa, näin esimerkiksi. :)

Mutta siis, ei ollut tarkoitus jäädä jaarittelemaan, vaan kiittää. Kiitos! Vastauksestasi oli oikeasti hyötyä ja apua. Blogiasi on muutenkin ilo seurata, kuvat, teksti ja kokonaisuus ovat niin kauniit, että ihan pakahtuu. Kaikkea hyvää ja ihanaa sinulle. ❤️

Roosa
Mangomalen

Tsemppiä sumplimisiin ja kaikkeen, varmasti keksitte ihan parhaan mahdollisen ratkaisun! Ja kiitos ihanista sanoistasi. 

Kommentoi