Hellettä ja ensimmäiset mangot

Elossa ollaan.

Täällä on kuumaa. Tähtitaivas on valtava ja auringonnousut vaaleankeltaisia. Karuudesta ja tuoksusta tulee mieleen Afrikka.

Mangonpoiminta on rankkaa hommaa. Eilen pesin mangoja, välttelin niistä roiskuvaa polttavaa nestettä ja kiersin tarkistamassa, toimivatko sadettajat. Farmi on tajuttoman kaunis paikka.

On ollut outoakin. Kun alkushokki iski, kaikki tuntui paskalta. Vielä lentokoneessa olin niin innoissani, etten malttanut nukkua, mutta perillä en halunnut tehdä mitään muuta. Tämä on kallis ja typerä maa, olisipa se ja se rakas kanssani nyt, tai oikeastaan ihan kuka tahansa tuttu, jupisin ja pidättelin itkua. Mutta kunnon unien ja kylläisen vatsan avulla alakulo tajusi häipyä.

Nyt olo on hivenen irrallinen ja absurdi, mutta jo hyvällä tavalla.

Naurattaa, miten kumma paikka tämä maailma on. Täällä on sellaista maalaismeininkiä, josta en olisi koskaan kuvitellut pitäväni, opossumeja ja stetsoneita. Joessa ei voi uida, koska siellä on krokotiilejä. Ja on hiljaista, niin ihanan hiljaista.

En taida päästä nettiin seuraavina viikkoina kovinkaan usein. Tekee pelkästään hyvää.

Pitkän päivän jälkeen on oikein hyvä sulkea oman huoneen ovi, lukea otsalampun valossa ja nukahtaa gekkojen rapinaan.