Ihan koska vain
"Joskus, etenkin kotona, sitä alkaa pitää helppoja asioita kovin monimutkaisina. Sitä luulee, ettei rutiineille ole vaihtoehtoja, ja unohtaa, miten uskomaton paikka maailma on. Miten suuri ja ihana, ja miten käden ulottuvilla.
Sitä unohtaa, että kaikki nämä paikat ovat olemassa ja mahdollisia kokea ihan koska vain.
Mutta ennen kaikkea sitä unohtaa, miten yksinkertaista kaikki on, kun antaa sen olla. Miten onni ei synny maantieteellisestä sijainnista, vaan läsnäolosta.
Riittää, että istahtaa alas, katsoo lattialle heijastuvaa valoa ja sanoo:
juuri nyt elämä on valmis."
Niin sitä oppii ja niin sitä unohtaa. Kiitos minä 208 päivää sitten, olen tarvinnut näitä sanoja niin monta kertaa.
Kommentit
Mun mielestä on vähän ylimielistä ettet viitsi vastata mitään noihin "Kannattaako mangomalenia jatkaa"-postauksen ylistysviesteihin :(
Moikka, kiitos viestistäsi! Olet oikeassa, että niin ehdottomasti pitäisi tehdä vielä isommin. Vastasin ihaniin kommentteihin yhteisesti postauksen kommenttiosiossa pari kuukautta sitten ja esitin silloin myös suurkiitokset.
Kuten ehkä huomaat, en ole kirjoittanut tänne kunnen postausta lähes kolmeen kuukauteen. Suuri syy on juuri se dilemma, jonka kysymyspostauksessa esitän: jatkaako vai ei? Ja koska en tiedä, en ole kirjoittanut ollenkaan. Pari sitaattia olen halunnut laittaa, mutta kunnon kirjoittamiseen on ihan jäätävä lukko päällä, ja siksi en ole myöskään kiittänyt kommenteista tai tehnyt niille omaa kiitospostausta. Luonnoksiin on tallentunut monta aloitusta, joissa yritän pukea kaiken sanoiksi.
Tiedän, että blogia lukevalle kaikki tämä näyttäytyy varmasti tosi ärsyttävänä, että miksi se vaan katoaa noin eikä edes vastaa, onpa itsekäs spede, kun vain haluaa huomiota ja ylistystä. Että kuinka vaikeaa on joskus vähän päivitellä blogia. Ymmärrän sen.
Kyse on kuitenkin paljon laajemmista jutuista, mutta koska en halua selitellä tai avata, mitä muussa elämässä on meneillään, on helpompi olla hiljaa. Olen siitä pahoillani.
Kun joskus vihdoin tiedän, mitä teen, ja saan ajatukseni puettua sanoiksi, kiitokset ovat ehdottomasti luvassa. Ne ovat asialistan ykkösenä.
Anteeksi kun pistin tyhmän kommentin, olin nälkäinen. Tää on hyvä vastaus, kiitos spedelle :)
Ei ollut yhtään tyhmä kommentti, päinvastoin! Minulla on ollut morkkis asian suhteen tosi pitkään, kun en osaa pukea ajatuksiani sanoiksi ihmisille, jotka ovat sanoneet minulle niin hemmetin hienoja asioita. Eli täysin oikeutettua vähän ihmetelläkin!
Mutta heh, olen itse ihan samanlainen nälkäisenä, ja siksi olenkin ottanut motokseni jonkun (en muista enää kenenn) viisauden, että maailman tilasta ei saa tehdä mitään mitään tulkintoja, jos ei ole syönyt tai nukkunut. Karsii pois ainakin 80 % epämääräisestä pahasta mielestä.
Kaikkea hyvää!
Ihana viestiketju :D jotenkin noihin pariin viestiin mahtuu paljon ihmisyydestä.
Vaikka sinä 208 päivää sitten puki sanoiksi asiat, jotka itsekin tietää hyvin, on se vaan kumma että ne aina välillä pääsevät unohtumaan. Aion joululomalla bongailla lemppariblogeistani ja -kirjoistani niitä tärkeimpiä sanoja ja koota ne muistikirjaan, josta aina huonon hetken tullen lukee ja palauttaa itsensä todellisuuteen. Eli siihen, miten ihanaa elämä on :)
Minustakin!
Ja no niinpä, sitä tämä tuntuu olevan, jatkuvaa tajuamista, unohtamista ja muistamista.
Ja voi eikä, ihana ajatus! Sun pitäisi laittaa ne jonnekin muidenkin nähtävälle, halu lukea muiden yhteen kokoamia viisauksia on ihmeen suuri osa ihmisyyttä...
Mon Dieu, upeeta :D noita sanoja me kaikki tarvitaan. Mä tarvitsin juuri tänä iltana. Joten kiitos. Kun aurinko seuraavan kerran paistaa ikkunasta lattialle aion istahtaa siihen ja nauttia. Sitä ennen istahdan muuten vaan ja nautin :-) kiitti!
Oho, olin unohtanut vastata tähän. Hassu juttu - kun luin kommentin stressipäissäni joulukuussa, tulkitsin kommentin sarkasmiksi. Nyt kun luin rennolla päällä, otin sen aitona kiitoksena. Kiitos.
Kommentoi