Merenhimoinen merenimijä

Mangomalen

Mitä voi tehdä kreikkalaisella saarella?

Sukeltaa silmät auki, haahuilla hautausmaalla ja haistella kukkia.

On hupaisaa, että jokin maa voi näyttää aivan samalta kuin kuvissa. Vaikka tiesin, että valkoisten talojen, sinisten ovien ja turkoosin meren yhdistelmän on oltava henkeäsalpaava, en oikeasti uskonut, ennen kuin näin. Nyt uskon.

Lähdin saarelle lievittämään akuuttia merenhimoa. Sen oireita ovat levottomuus ja sitä seuraava päähänpinttymä, ettei oloon ole mitään muuta helpotusta kuin meren katseleminen, koskeminen ja haistaminen. Mieluiten kylmä juoma toisessa ja turhanpäiväinen romaani toisessa käpälässä.

Saari, jolle päädyin paikallisten suosittelemana, on kuin tehty merenimemistä varten. Niin kuin varmasti on jokainen saari näillä suunnilla. Tai no hitto, ehkä ihan jokainen maailman saari. Saarilla on aina mukavaa.

Agistri on kaunis ja hippusen karu paikka.

Oudointa on nudistiranta, jossa vanhat hipinpierut soittavat luolan viileydessä kitaraa ja paljasrintaiset naiset kelluvat meressä kuin riutta papuja. Rannalle pääsee vain pelottavan jyrkkää kalliota laskeutumalla.

Joka paikassa on telttoja. Metsissä, rannoilla ja kallionkiellekkeillä. Telttailu on kiellettyä, mutta kukaan ei piittaa. Tutustuin reissaajapoikiin, joilla on riippumatot, vuokramopot ja kolmen viikon verran loputtomia päiviä. He kuskasivat minut saaren parhaille rannoille omistajan elkein ja yllyttivät hyppäämään alas kymmenen metriä korkealta kalliolta.

En todellakaan meinannut uskaltaa.

Mutta hilluttuani kiven päällä ikuisuuden verran, otin lopulta mallia paikallisesta 15-vuotiaasta. Hän loikkasi ilmaan ja karjaisi täysillä freedom. Niin tein minäkin. Niin on tehtävä aina, kun on mahdollista olla riemuissaan joka solullaan edes parin sekunnin ajan.

Kommentit

Laura T.
M O L

Ihanaa! Olisi istuttava vielä kirjoittamassa, mutta katselen ulos ja haluan sateeseen. Siispä lähden nyt lempisäähäni ja ostan ainekset pizzaan. Todellisuuspakoa sekin. Freedom!

 

Laura

Roosa
Mangomalen

Pizza on aina hyvä idea!! Mitä tuli täytteeksi?

Torey
Näissä neliöissä

Kreikka on varmaan ikuinen suosikkini. <3

Roosa
Mangomalen

Nätti paikka kyllä!

Sipuli (Ei varmistettu)

Moi Roosa! Kysyisin sulta vähän meditaatiosta. Onko sulla jokin tietty "suuntaus" mitä oot seurannut tai jokin tietty hyväksi havaittu tapa meditoida? Oon itse jonkin verran meditoinut, mutta törmäsin jossain lauseeseen,että meditaatiosta vois olla jopa haittaa jos sitä ei tee oikein. En kyllä tiedä miten sitä voisi väärinkään tehdä, mutta jäi mietityttämään... Ootko itse kuullu tällaisesta koskaan?

Roosa
Mangomalen

Heissan! Oonko puhunut blogissa meditaatiosta vai mistä tiesit, että sitä teen? Mitenkään kovin perehtynyt asiaan en ole muuten kuim käytännön tasolla, eli rauhoitan mieltä miten se kulloinkin tuntuu tarpeelliselta.

Hengitysjutut ovat tosi peruskamaa: a) vuorotellen eri sieraimilla b) piiiiiiitkä hengenveto ja piiitkä hengen pidättäminen ennen ulos puhallusta c) laskeminen hengityksen tahdissa niin, että yksi sisään- tai uloshengitys on aina yksi tavu. Eli ei yksi, kaksi, kolme, vaan yyyk (sisään!)-sssi (ulos!). Ja kun pääsen kymmeneen, alan laskea alaspäin, kunnes alkaa alusta.

Auton, junan tai muun kyydissä ollessa alan joskus vain bongailla yhtä väriä (usein pinkkiä, en tiedä miksi). Monesti myös lähden vain kävelemään tai venyttelen, kaikkea pientä, mitä en miellä meditaatioksi, mutta joka vaikuttaa yhtä tyynnyttävästi.

Mistä luit, että sen voisi tehdä "väärin"? En voi uskoa, että sillä saisi mitään hallaa aikaan, korkeintaan joskus ikäviä tunteita voi nousta pintaan, kun istahtaa alas niiden kanssa eikä pakene. Mutta sehän on pelkästään hyvä asia!

sipuli (Ei varmistettu)

Kiitos vastauksesta! Blogissa olet mun luullakseni asiasta maininnut, muualtakaan en oo sitä oikein voinu tietää...
Luin Petri räisäsen astanga kirjaa, ja kohdassa jossa käsiteltiin astangajoogan kahdeksaa osaa tais olla maininta ettei henkisiä harjotteita kuten meditaatiota tulis tehdä ennen kuin keho ja mieli on tarpeeksi puhdistuneita ja ilman oikeanlaista ohjausta. Tiedän, ettei kaikkea tarvis ottaa niin todesta, mutta oon vähän herkkis kaikelle. Toisaalta oon kyllä meditoinut jo ennen kuin aloitin joogan, että ehkäpä mun "henkisen kasvun polku" onkin vähän erilainen kuin pelkän astangajoogan perinteen mukainen ajatus siitä... No joo, mutta ehkä jatkan meditointia. Oon kyllä huomannut, että mitä pidempään oon meditoinnut mieleen alkaa tulla myös niitä joskus ei niin ihania vaikutuksia meditaation aikana, mutta eipä kai niitä tarvi säikähtää... Antaa niidenkin mennä niinkuin muidenkin ajatusten...

Roosa
Mangomalen

Joo, voi olla, että olen sanonut, millään en vaan muista ja siksi kysyin! Ja niinpä, juuri noin! Hyvä vain, kun pääsevät päästä vapauteen (mitä pöljien ajatusten vapaus sitten ikinä tarkoittaakaan...). Paljon iloa ja rauhaa! Kerrohan joskus, miten sujuu. Pus.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.