Minulla on täällä kaksi kotia

Nyt taitaa olla korkea aika kuvailla, miltä arkeni täällä näyttää.

Olen vältellyt aloittamista, koska tuntuu vaikealta pistää sanoiksi kokonainen maailma. Aloitetaan siis helposta, eli uudesta kodistani. Oikeastaan niitä on kaksi.

Ensimmäinen kotini on huone farmilla.

Se on koko talon paras huone, koska saan nukkua siellä yksin. Pojat nukkuvat rämissä karavaaneissa, autoissa tai jaetussa huoneessa. Pariskunnilla sama homma. On siis paljon etua, että on yksin matkustava tyttö.

Huone on karu, mutta sisältää kaiken, minkä voi toivoa: vaatekaapin, peilin ja lukon ovessa. Ikkunasta näkyy trooppisia puita ja iltaisin oven takaa kuuluu kaikenkielistä popotusta, kun kymmenen poikaa sulloutuu samaan aikaan keittiöön kokkaamaan. Minä luen otsalampun valossa ja popsin rusinoita.

Toinen kotini on ihan oma talo, granny house.

Se sijaitsee sukulaisteni luona, parinkymmenen minuutin päässä farmilta.

Minulla on Australiassa iso kasa sukulaisia, jotka ovat tulleet tänne siirtolaisina 50-luvulla. Ja saaneet lapsia ja lapsenlapsia ja kotiutuneet. Yksi toive matkalleni oli tavata heitä, ja toive toteutui nopeasti. Isoäitini serkku ja hänen vaimonsa olivat oikea onnenpotku.

Pariskunta on sydämellinen, antelias ja nauravainen. Kun olen kylässä, elelen erillisessä pikkutalossa, jossa on vaalea olohuone, makuuhuone ja vessa. Kaikki on vasta remontoitu, ja tuntuu, että asun skandihotellissa. Aamut aloitan pulahtamalla uima-altaaseen, jonka jälkeen saan eteeni raikasta salaattia, rypäleitä ja jäätelöä. Mutustan ne maaten vatsallani sohvalla ja tunnen itseni hemmotelluksi.

Kummassa talossa tahansa käyn nukkumaan, olo on kotoisa.